Proverbs 31
1 The words of Lemuel the king, —the strain which was taught him by his mother: —
Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
2 What, my son? and what, the son of my womb? aye what, the son of my vows?
Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
3 Do not give, to women, thy strength, nor thy ways, to them who ruin kings.
Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
4 It is not for kings, O Lemuel, it is not for kings to drink wine, nor, for dignitaries, to desire strong drink,
Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
5 Lest he drink, and forget that which is decreed, and alter the plea of any who are sorely oppressed.
Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
6 Give strong drink, to him that is perishing, and wine, to such as are embittered in soul:
Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
7 Let him drink, and forget his poverty, and, his wearying toil, let him remember no more.
Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
8 Open thy mouth for the dumb, for the cause of all the children of the departed.
Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
9 Open thy mouth—judge righteously, —and administer justice for the poor and the needy.
Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
10 A virtuous woman, who can find? for, far beyond corals, is her worth.
Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
11 The heart of her husband, trusteth her, and, gain, he shall not lack:
Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
12 She doeth him good and not evil, all the days of her life:
Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
13 She seeketh wool and flax, and worketh willingly with her hands:
Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
14 She is like the ships of the merchant, from afar, she bringeth in her food;
Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
15 And she riseth, while yet it is night, and giveth food to her household, and a task to her maidens:
Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
16 She considereth a field, and procureth it, Out of the fruit of her hands, she planteth a vineyard:
Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
17 She girdeth, with strength her loins, and putteth vigour into her arms:
Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
18 She tasteth, whether, good, be her merchandise, and her lamp, goeth not out by night:
Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
19 Her hands, she putteth forth to the distaff, and, her palms, lay hold of the spindle:
Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
20 Her palm, she spreadeth out to the oppressed, and, her hands, she extendeth to the needy:
Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
21 She feareth not, for her household, because of the snow, for, all her household, are clothed with crimson:
Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
22 Coverlets, she maketh for herself, Of white linen and of purple, is her clothing:
Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
23 Known in the gates, is her husband, when he sitteth, with the elders of the land:
Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
24 Fine linen wraps, she maketh and selleth, and, girdles, doth she deliver to the trader:
Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
25 Strength and dignity, are her clothing, and she laugheth at the time to come:
Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
26 Her mouth, she openeth with wisdom, and, the instruction of kindness, is on her tongue:
Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
27 She looketh well to the goings of her household, and, the bread of idleness, will she not eat.
Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
28 Her children rise up, and call her happy! her husband, and he praiseth her: —
Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
29 Many daughters, have done virtuously, but, thou, excellest them all!
"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
30 Deceitful is loveliness and vain is beauty, The woman that revereth Yahweh, she, shall be praised:
Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
31 Give her of the fruit of her own hands, and let her own works, praise her in the gates.
Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
