Salme 77

1 (Til Sangmesteren. Til Jedutun. Af Asaf. En Salme.) Jeg råber, højt til Gud, og han hører mig,

Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.

2 jeg søger Herren på Nødens Dag, min Hånd er om Natten utrættet udrakt, min Sjæl vil ikke lade sig trøste;

Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.

3 jeg ihukommer Gud og stønner, jeg sukker, min Ånd vansmægter. (Sela)

Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. (Sela)

4 Du holder mine Øjne vågne, jeg er urolig og målløs.

Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.

5 Jeg tænker på fordums dage, ihukommer længst henrundne År;

Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.

6 jeg gransker om Natten i Hjertet, grunder og ransager min Ånd.

Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:

7 Vil Herren bortstøde for evigt og aldrig mer vise Nåde,

Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?

8 er hans Miskundhed ude for stedse, hans Trofasthed omme for evigt og altid,

Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?

9 har Gud da glemt at ynkes, lukket sit Hjerte i Vrede? (Sela)

Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? (Sela)

10 Jeg sagde: Det er min Smerte; at den Højestes højre er ikke som før.

Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.

11 Jeg kommer HERRENs Gerninger i Hu, ja kommer dine fordums Undere i Hu.

Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.

12 Jeg tænker på al din Gerning og grunder over dine Værker.

Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.

13 Gud, din Vej var i Hellighed, hvo er en Gud så stor som Gud!

Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?

14 Du er en Gud, som gør Undere, du gjorde din Vælde kendt blandt Folkene,

Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.

15 udøste dit Folk med din Arm, Jakobs og Josefs Sønner. (Sela)

Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. (Sela)

16 Vandene så dig, Gud, Vandene så dig og vred sig i Angst, ja Dybet tog til at skælve;

Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.

17 Skyerne udøste Vand, Skyhimlens Stemme gjaldede, dine Pile for hid og did;

Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.

18 din bragende Torden rullede, Lynene oplyste Jorderig, Jorden bæved og skjalv;

Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.

19 din Vej gik midt gennem Havet, din Sti gennem store Vande, dine Fodspor kendtes ikke.

Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.

20 Du førte dit Folk som en Hjord ved Moses's og Arons Hånd.

Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.