Salme 73

1 (En Salme af Asaf.) Visselig, god er Gud mod Israel; mod dem, der er rene af Hjertet!

Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.

2 Mine Fødder var nær ved at snuble, mine Skridt var lige ved at glide;

Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.

3 thi over Dårerne græmmed jeg mig, jeg så, at det gik de gudløse vel;

Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.

4 thi de kender ikke til Kvaler, deres Livskraft er frisk og sund;

Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.

5 de kender ikke til menneskelig Nød, de plages ikke som andre.

Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

6 Derfor har de Hovmod til Halssmykke, Vold er Kappen, de svøber sig i.

Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.

7 Deres Brøde udgår af deres Indre, Hjertets Tanker bryder igennem.

Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.

8 I det dybe taler de ondt, i det høje fører de Urettens Tale,

He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.

9 de løfter Munden mod Himlen, Tungen farer om på Jorden.

Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.

10 Derfor vender mit Folk sig hid og drikker Vand i fulde Drag.

Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.

11 De siger: "Hvor skulde Gud vel vide det, skulde den Højeste kende dertil?"

Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"

12 Se, det er de gudløses kår, altid i Tryghed, voksende Velstand!

Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.

13 Forgæves holdt jeg mit Hjerte rent og tvætted mine Hænder i Uskyld,

Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:

14 jeg plagedes Dagen igennem, blev revset på ny hver Morgen!

minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.

15 Men jeg tænkte: "Taler jeg så, se, da er jeg troløs imod dine Sønners Slægt."

Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.

16 Så grundede jeg på at forstå det, møjsommeligt var det i mine Øjne,

Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,

17 Til jeg kom ind i Guds Helligdomme, skønned, hvordan deres Endeligt bliver:

kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.

18 Du sætter dem jo på glatte Steder, i Undergang styrter du dem.

Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.

19 Hvor brat de dog lægges øde, går under, det ender med Rædsel!

Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.

20 De er som en Drøm, når man vågner, man vågner og regner sit Syn for intet.

Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.

21 Så længe mit Hjerte var bittert og det nagede i mine Nyrer,

Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,

22 var jeg et Dyr og fattede intet, jeg var for dig som Kvæg.

silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.

23 Dog bliver jeg altid hos dig, du holder mig fast om min højre;

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.

24 du leder mig med dit Råd og tager mig siden bort i Herlighed.

Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.

25 Hvem har jeg i Himlen? Og har jeg blot dig, da attrår jeg intet på Jorden!

Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.

26 Lad kun mit Kød og mit Hjerte vansmægte, Gud er mit Hjertes Klippe, min Del for evigt.

Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.

27 Thi de, der fjerner sig fra dig, går under, - du udsletter hver, som er dig utro.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.

28 Men at leve Gud nær er min Lykke, min Lid har jeg sat til den Herre HERREN, at jeg kan vidne om alle dine Gerninger.

Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.