Salme 66

1 (Til sangmesteren. En salme. En sang.) Bryd ud i Jubel for Gud, al Jorden,

Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,

2 lovsyng hans Navns Ære, syng ham en herlig Lovsang,

veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.

3 sig til Gud: "Hvor forfærdelige er dine Gerninger! For din vældige Styrkes Skyld logrer Fjenderne for dig,

Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.

4 al Jorden tilbeder dig, de lovsynger dig, lovsynger dit Navn." (Sela)

Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. (Sela)

5 Kom hid og se, hvad Gud har gjort i sit Virke en Rædsel for Menneskenes Børn.

Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.

6 Han forvandlede Hav til Land, de vandrede til Fods over Strømmen; lad os fryde os højlig i ham.

Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.

7 Han hersker med Vælde for evigt, på Folkene vogter hans Øjne, ej kan genstridige gøre sig store. (Sela)

Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. (Sela)

8 I Folkeslag, lov vor Gud, lad lyde hans Lovsangs Toner,

Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.

9 han, som har holdt vor Sjæl i Live og ej lod vor Fod glide ud!

Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.

10 Thi du ransaged os, o Gud, rensede os, som man renser Sølv;

Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.

11 i Fængsel bragte du os, lagde Tynge på vore Lænder,

Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.

12 lod Mennesker skride hen over vort Hoved, vi kom gennem Ild og Vand; men du førte os ud og bragte os Lindring!

Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.

13 Med Brændofre vil jeg gå ind i dit Hus og indfri dig mine Løfter,

Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,

14 dem, mine Læber fremførte, min Mund udtalte i Nøden.

joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.

15 Jeg bringer dig Ofre af Fedekvæg sammen med Vædres Offerduft, jeg ofrer Okser tillige med Bukke. (Sela)

Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. (Sela)

16 Kom og hør og lad mig fortælle jer alle, som frygter Gud, hvad han har gjort for min Sjæl!

Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.

17 Jeg råbte til ham med min Mund og priste ham med min Tunge.

Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.

18 Havde jeg tænkt på ondt i mit Hjerte, da havde Herren ej hørt;

Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.

19 visselig, Gud har hørt, han lytted til min bedende Røst.

Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.

20 Lovet være Gud, som ikke har afvist min Bøn eller taget sin Miskundhed fra mig!

Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.