Salme 44
1 (Til sangmesteren. Af Koras sønner. En maskil.) Gud, vi har hørt det med egne ører, vore Fædre har fortalt os derom; du øved en Dåd i deres Dage, i Fortids Dage med din Hånd;
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
2 Folk drev du bort, men plantede hine, Folkeslag knuste du, men dem lod du brede sig;
Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
3 thi de fik ej Landet i Eje med Sværdet, det var ej deres Arm, der gav dem Sejr, men det var din højre, din Arm og dit Ansigts Lys, thi du havde dem kær.
Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
4 Du, du er min Konge, min Gud, som sender Jakob Sejr.
Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
5 Ved dig nedstøder vi Fjenden, Modstanderne træder vi ned i dit Navn;
Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
6 thi ej på min Bue stoler jeg, mit Sværd kan ikke give mig Sejr;
Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
7 men du gav os Sejr over Fjenden, du lod vore Avindsmænd blive til Skamme.
vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
8 Vi roser os altid af Gud, dit Navn vil vi love for evigt. (Sela)
Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
9 Dog har du forstødt os, gjort os til Spot, du drager ej med vore Hære;
Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
10 du lader os vige for Fjenden, vore Avindsmænd tager sig Bytte;
Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
11 du har givet os hen som Slagtekvæg, og strøet os ud mellem Folkene,
Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
12 dit Folk har du solgt til Spotpris, vandt ikke Rigdom ved Salget.
Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
13 Til Hån for Naboer gør du os, til Spot og Spe for Grander,
Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
14 du gør os til Mundheld blandt Folkene, lader Folkeslagene ryste på Hovedet ad os.
Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
15 Min Skændsel er mig altid i Tanke, og Skam bedækker mit Åsyn
Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
16 for spottende, hånende Tale, for Fjendens og den hævngerriges Blikke.
herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
17 Alt det kom over os, skønt vi glemte dig ikke, sveg ikke heller din Pagt!
Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
18 Vort Hjerte veg ikke fra dig, vore Skridt forlod ej din Vej.
Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
19 Dog knuste du os, hvor Sjakalerne bor, og indhylled os i Mørke.
Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
20 Havde vi glemt vor Guds Navn, bredt Hænderne ud mod en fremmed Gud,
Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21 vilde Gud ej opspore det? Han kender jo Hjerternes Løn dom
eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
22 nej, for din Skyld dræbes vi Dagen lang og regnes som Slagtekvæg!
Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
23 Vågn op, hvi sover du, Herre? Bliv vågen, forstød ej for stedse!
Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
24 Hvorfor vil du skjule dit Åsyn, glemme vor Nød og Trængsel?
Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
25 Thi vor Sjæl ligger bøjet i Støvet, vort Legeme klæber ved Jorden.
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
26 Stå op og kom os til Hjælp, forløs os for din Miskundheds Skyld!
Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
