Salme 38

1 (En salme af David. Lehazkir.) HERRE, revs mig ej i din vrede, tugt mig ej i din Harme!

Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.

2 Thi dine pile sidder i mig, din Hånd har lagt sig på mig.

Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.

3 Intet er karskt på min Krop for din Vredes Skyld, intet uskadt i mine Ledemod for mine Synders Skyld;

Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.

4 thi over mit Hoved skyller min Brøde som en tyngende Byrde, for tung for mig.

Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.

5 Mine Sår både stinker og rådner, for min Dårskabs Skyld går jeg bøjet;

Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.

6 jeg er såre nedtrykt, sorgfuld vandrer jeg Dagen lang.

Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.

7 Thi Lænderne er fulde af Brand, intet er karskt på min Krop,

Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.

8 jeg er lammet og fuldkommen knust, jeg skriger i Hjertets Vånde.

Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.

9 HERRE, du kender al min Attrå, mit Suk er ej skjult for dig;

Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.

10 mit Hjerte banker, min Kraft har svigtet, selv mit Øje har mistet sin Glans.

Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.

11 For min Plages Skyld flyr mig Ven og Frænde, mine Nærmeste holder sig fjert;

Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

12 de, der vil mig til Livs, sætter Snarer, og de, der vil mig ondt, lægger Råd om Fordærv, de tænker Dagen igennem på Svig.

Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.

13 Men jeg er som en døv, der intet hører, som en stum, der ej åbner sin Mund,

Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.

14 som en Mand, der ikke kan høre, i hvis Mund der ikke er Svar.

Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.

15 Thi til dig står mit Håb, o HERRE, du vil bønhøre, Herre min Gud,

Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.

16 når jeg siger: "Lad dem ikke glæde sig over mig, hovmode sig over min vaklende Fod!"

Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.

17 Thi jeg står allerede for Fald, mine Smerter minder mig stadig;

Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;

18 thi jeg må bekende min Skyld må sørge over min Synd.

sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.

19 Mange er de, der med Urette er mine Fjender, talrige de, der hader mig uden Grund,

Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,

20 som lønner mig godt med ondt, som står mig imod, fordi jeg søger det gode.

jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.

21 HERRE, forlad mig ikke, min Gud, hold dig ikke borte fra mig,

Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.

22 il mig til Hjælp, o Herre, min Frelse!

Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.