Salme 22

1 (Til sangmesteren. Efter "morgenrødens hind". En salme af David.) Min Gud, min Gud, hvorfor har du forladt mig? Mit Skrig til Trods er Frelsen mig fjern.

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

2 Min Gud, jeg råber om Dagen, du svarer ikke, om Natten, men finder ej Hvile.

Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

3 Og dog er du den hellige, som troner på Israels Lovsange.

Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

4 På dig forlod vore Fædre sig, forlod sig, og du friede dem;

Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

5 de råbte til dig og frelstes, forlod sig på dig og blev ikke til Skamme.

He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

6 Men jeg er en Orm og ikke en Mand, til Spot for Mennesker, Folk til Spe;

Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

7 alle, der ser mig, håner mig, vrænger Mund og ryster på Hovedet:

Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

8 "Han har væltet sin Sag på HERREN; han fri ham og frelse ham, han har jo Velbehag i ham."

"Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

9 Ja, du drog mig af Moders Liv, lod mig hvile trygt ved min Moders Bryst;

Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

10 på dig blev jeg kastet fra Moders Skød, fra Moders Liv var du min Gud.

sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

11 Vær mig ikke fjern, thi Trængslen er nær, og ingen er der, som hjælper!

Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

12 Stærke Tyre står omkring mig, Basans vældige omringer mig,

Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

13 spiler Gabet op imod mig som rovgridske, brølende Løver.

avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

14 Jeg er som Vand, der er udgydt, alle mine Knogler skilles, mit Hjerte er blevet som Voks, det smelter i Livet på mig;

Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

15 min Gane er tør som et Potteskår til Gummerne klæber min Tunge, du lægger mig ned i Dødens Støv.

Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

16 Thi Hunde står omkring mig, onde i Flok omringer mig, de har gennemboret mine Hænder og Fødder,

Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

17 jeg kan tælle alle mine Ben; med Skadefryd ser de på mig.

Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

18 Mine Klæder deler de mellem sig, om Kjortelen kaster de Lod.

he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

19 Men du, o HERRE, vær ikke fjern, min Redning, il mig til Hjælp!

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

20 Udfri min Sjæl fra Sværdet, min eneste af Hundes Vold!

Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

21 Frels mig fra Løvens Gab, fra Vildoksens Horn! Du har bønhørt mig.

Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.

22 Dit Navn vil jeg kundgøre for mine Brødre, prise dig midt i Forsamlingen:

Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

23 "I, som frygter HERREN, pris ham, ær ham; al Jakobs Æt, bæv for ham, al Israels Æt!

Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

24 Thi han foragtede ikke, forsmåede ikke den armes Råb, skjulte ikke sit Åsyn for ham, men hørte, da han råbte til ham!"

Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

25 Jeg vil synge din Pris i en stor Forsamling, indfri mine Løfter iblandt de fromme;

Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

26 de ydmyge skal spise og mættes; hvo HERREN søger, skal prise ham; deres Hjerte leve for evigt!

Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

27 Den vide Jord skal mærke sig det og omvende sig til HERREN, og alle Folkenes Slægter skal tilbede for hans Åsyn;

Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

28 thi HERRENs er Riget, han er Folkenes Hersker.

sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

29 De skal tilbede ham alene, alle Jordens mægtige; de skal bøje sig for hans Åsyn, alle, der nedsteg i Støvet og ikke holdt deres Sjæl i Live.

Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

30 Ham skal Efterkommeme tjene; om HERREN skal tales til Slægten, der kommer;

Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

31 de skal forkynde et Folk, der fødes, hans Retfærd. Thi han greb ind.

He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.