Salme 103
1 (Af David.) Min Sjæl, lov Herren, og alt i mig love hans hellige navn!
Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
2 Min Sjæl, lov HERREN, og glem ikke alle hans Velgerninger!
Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
3 Han, som tilgiver alle dine Misgerninger og læger alle dine Sygdomme,
hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
4 han, som udløser dit Liv fra Graven og kroner dig med Miskundhed og Barmhjertighed,
joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
5 han, som mætter din Sjæl med godt, så du bliver ung igen som Ørnen!
joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
6 HERREN øver Retfærdighed og Ret mod alle fortrykte.
Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
7 Han lod Moses se sine Veje, Israels Børn sine Gerninger;
Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
8 barmhjertig og nådig er HERREN, langmodig og rig på Miskundhed;
Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9 han går ikke bestandig i Rette, gemmer ej evigt på Vrede;
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10 han handled ej med os efter vore Synder, gengældte os ikke efter vor Brøde.
Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11 Men så højt som Himlen er over Jorden, er hans Miskundhed stor over dem, der frygter ham.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12 Så langt som Østen er fra Vesten, har han fjernet vore Synder fra os.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
13 Som en Fader forbarmer sig over sine Børn, forbarmer HERREN sig over dem, der frygter ham.
Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14 Thi han kender vor Skabning, han kommer i Hu, vi er Støv;
Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 som Græs er Menneskets dage, han blomstrer som Markens Blomster;
Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16 når et Vejr farer over ham, er han ej mere, hans Sted får ham aldrig at se igen.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
17 Men HERRENs Miskundhed varer fra Evighed og til Evighed over dem, der frygter ham, og hans Retfærd til Børnenes Børn
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
18 for dem, der holder hans Pagt og kommer hans Bud i Hu, så de gør derefter.
niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
19 HERREN har rejst sin Trone i Himlen, alt er hans Kongedømme underlagt.
Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
20 Lov HERREN, I hans Engle, I vældige i Kraft, som gør, hvad han byder, så snart I hører hans Røst.
Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
21 Lov HERREN, alle hans Hærskarer, hans Tjenere, som fuldbyrder hans Vilje.
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
22 Lov HERREN, alt, hvad han skabte, på hvert eneste Sted i hans Rige! Min Sjæl, lov HERREN!
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
