Ordsprogene 11

1 Falske Vægtskåle er HERREN en gru, fuldvvægtigt Lod er efter hans Sind.

Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.

2 Kommer Hovmod, kommer og Skændsel, men med ydmyge følger der Visdom.

Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.

3 Retsindiges Uskyld leder dem trygt, troløses falskhed lægger dem øde.

Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.

4 Ej hjælper Rigdom på Vredens Dag, men Retfærd redder fra Døden.

Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

5 Den lydefris Retfærd jævner hans Vej, for sin Gudløshed falder den gudløse.

Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.

6 Retsindiges Retfærd bringer dem Frelse, troløse fanges i egen Attrå.

Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.

7 Ved Døden brister den gudløses Håb, Dårers Forventning brister.

Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.

8 Den retfærdige fries af Trængsel, den gudløse kommer i hans Sted.

Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.

9 Med sin Mund lægger vanhellig Næsten øde, retfærdige fries ved Kundskab.

Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.

10 Ved retfærdiges Lykke jubler en By, der er Fryd ved gudløses Undergang.

Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.

11 Ved retsindiges Velsignelse rejser en By sig, den styrtes i Grus ved gudløses Mund.

Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.

12 Mand uden Vid ser ned på sin Næste, hvo, som har Indsigt, tier.

Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.

13 Bagtaleren røber, hvad ham er betroet, den pålidelige skjuler Sagen.

Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.

14 Uden Styre står et Folk for Fald, vel står det til, hvor mange giver Råd.

Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.

15 Den går det ilde, som borger for andre, tryg er den, der hader Håndslag.

Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.

16 Yndefuld Kvinde vinder Manden Ære; hader hun Retsind, volder hun Skændsel. De lade må savne Gods, flittige vinder sig Rigdom.

Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.

17 Kærlig Mand gør vel mod sin Sjæl, den grumme er hård ved sit eget Kød.

Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.

18 Den gudløse skaber kun skuffende Vinding, hvo Retfærd sår, får virkelig Løn.

Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.

19 At hige efter Retfærd er Liv, at jage efter ondt er Død.

Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.

20 De svigefulde er HERREN en Gru, hans Velbehag ejer, hvo lydefrit vandrer.

Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.

21 Visselig undgår den onde ej Straf, de retfærdiges Æt går fri.

Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.

22 Som Guldring i Svinetryne er fager Kvinde, der ikke kan skønne.

Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.

23 Retfærdiges Ønske bliver kun til Lykke, gudløse har kun Vrede i Vente.

Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.

24 En strør om sig og gør dog Fremgang, en anden nægter sig alt og mangler.

Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.

25 Gavmild Sjæl bliver mæt; hvo andre kvæger, kvæges og selv.

Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.

26 Hvo Kornet gemmer, ham bander Folket, Velsignelse kommer over den, som sælger.

Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.

27 Hvo der jager efter godt, han søger efter Yndest, hvo der higer efter ondt, ham kommer det over.

Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.

28 Hvo der stoler på sin Rigdom, falder, retfærdige grønnes som Løv.

Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.

29 Den, der øder sit Hus, høster Vind, Dåre bliver Vismands Træl.

Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.

30 Retfærds Frugt er et Livets Træ, Vismand indfanger Sjæle.

Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.

31 En retfærdig reddes med Nød og næppe, endsige en gudløs, en, der synder.

Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.