Job 6

1 Så tog Job til Orde og svarede:

Job vastasi ja sanoi:

2 "Gid man vejed min Harme og vejed min Ulykke mod den!

"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

3 Thi tungere er den end Havets Sand, derfor talte jeg over mig!

Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.

4 Thi i mig sidder den Almægtiges Pile, min Ånd inddrikker deres Gift; Rædsler fra Gud forvirrer mig.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.

5 Skriger et Vildæsel midt i Græsset, brøler en Okse ved sit Foder?

Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6 Spiser man ferskt uden Salt, smager mon Æggehvide godt?

Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?

7 Min Sjæl vil ej røre derved, de Ting er som Lugt af en Løve.

Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.

8 Ak, blev mit Ønske dog opfyldt, Gud give mig det, som jeg håber

Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

9 vilde d dog knuse mig, række Hånden ud og skære mig fra,

Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

10 så vilde det være min Trøst - jeg hopped af Glæde trods skånselsløs Kval at jeg ikke har nægtet den Helliges Ord.

Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

11 Hvad er min Kraft, at jeg skal holde ud, min Udgang, at jeg skal være tålmodig?

Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

12 Er da min Kraft som Stenens, er da mit Legeme Kobber?

Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?

13 Ak, for mig er der ingen Hjælp, hver Udvej lukker sig for mig.

Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?

14 Den, der nægter sin Næste Godhed, han bryder med den Almægtiges Frygt.

Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

15 Mine Brødre sveg mig som en Bæk, som Strømme, hvis Vand svandt bort,

Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

16 de, der var grumset af os, og som Sneen gemte sig i,

Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;

17 men som svandt ved Solens Glød, tørredes sporløst ud i Hede;

auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.

18 Karavaner bøjer af fra Vejen, drager op i Ørkenen og går til Grunde;

Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

19 Temas Karavaner spejder, Sabas Rejsetog håber på dem,

Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;

20 men de beskæmmes i deres Tillid, de kommer derhen og skuffes!

he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.

21 Ja, slige Strømme er I mig nu, Rædselen så I og grebes af Skræk!

Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.

22 Har jeg mon sagt: "Giv mig Gaver, løs mig med eders Velstand,

Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

23 red mig af Fjendens Hånd, køb mig fri fra Voldsmænds Hånd!"

pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

24 Lær mig, så vil jeg tie, vis mig, hvor jeg har fejlet!

Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

25 Redelig Tale, se, den gør Indtryk; men eders Revselse, hvad er den værd?

Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

26 Er det jer Hensigt at revse Ord? Den fortvivledes Ord er dog Mundsvejr!

Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

27 Selv om en faderløs kasted I Lod og købslog om eders Ven.

Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

28 Men vilde I nu dog se på mig! Mon jeg lyver jer op i Ansigtet?

Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

29 Vend jer hid, lad der ikke ske Uret, vend jer, thi end har jeg Ret!

Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

30 Er der Uret på min Tunge, eller skelner min Gane ej, hvad der er ondt?

Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"