< 詩篇 120 >
1 上行(或譯登階,下同)之詩。 我在急難中求告耶和華, 他就應允我。
Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.
2 耶和華啊,求你救我脫離說謊的嘴唇和詭詐的舌頭!
Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.
3 詭詐的舌頭啊,要給你甚麼呢? 要拿甚麼加給你呢?
Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?
Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!
Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!
Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.
Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.