Jobi 23

1 Atëherë Jobi u përgjigj dhe tha:

Job vastasi ja sanoi:

2 “Edhe sot vajtimi im është i dhimbshëm; dora ime është e dobët për shkak të rënkimit tim.

Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

3 Ah, sikur të dija ku ta gjeja, që të mund të arrija deri në fronin e tij!

Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

4 Do ta parashtroja çështjen time para tij, do ta mbushja gojën time me argumente.

Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

5 Do të dija fjalët me të cilat do të më përgjigjej, dhe do të kuptoja atë që kishte për të më thënë.

Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

6 A do të më kundërshtonte me forcë të madhe? Jo, përkundrazi do të më kushtonte vëmendje.

Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

7 Atje njeriu i drejtë do të mund të diskutonte me të, kështu gjyqtari im do të më shpallte të pafajshëm përjetë.

Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

8 Ja, po shkoj në lindje, por aty nuk është; në perëndim, por nuk e shoh;

Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

9 vepron në veri, por nuk e shoh; kthehet nga jugu, por nuk arrij ta shikoj.

Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

10 Por ai e njeh rrugën që unë kam marrë; sikur të më provonte, do të dilja si ari.

Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

11 Këmba ime ka ndjekur me përpikmëri gjurmët e tij, i jam përmbajtur rrugës së tij pa devijuar;

Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

12 nuk jam larguar nga urdhërimet e buzëve të tij, përfitova shumë nga fjalët që kanë dalë prej gojës së tij më tepër se nga racioni tim i ushqimit.

Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

13 Por atij nuk i gjendet shoku, kush, pra, mund ta ndryshojë? Atë që do, ai e bën,

Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

14 kështu ai do të realizojë plotësisht atë që ka dekretuar kundër meje, dhe plane të tilla ka mjaft të tjera.

Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

15 Prandaj në prani të tij e ndjej veten të tmerruar; kur e mendoj këtë, ia kam frikën atij.

Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

16 Perëndia ma ligështon zemrën, i Plotfuqishmi më tmerron.

Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

17 Sepse nuk u asgjësova përpara territ; dhe ai nuk e fshehu terrin e dendur nga fytyra ime”.

Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.