Psalm 106

1 Alleluja! Dem Herrn sagt Dank! Denn er ist gut! Auf ewig währet seine Huld.

Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

2 Wer redet würdig von des Herren großen Taten, verkündet all sein Lob?

Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

3 Heil denen, die das Richtige befolgen und es zu jeder Zeit recht machen! -

Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

4 Gedenke meiner, Herr, begnadigst Du Dein Volk und kommt Dein Heil, so denk auch meiner,

Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

5 daß Deiner Auserwählten Glück ich noch erlebe und mich der Freude Deines Volkes freue und mit den ewig Deinen jubiliere!

Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

6 Gesündigt haben wir mit unsren Vätern, unrecht und frevelhaft gehandelt.

Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

7 Schon unsere Väter merkten nicht auf Deine Wunder in Ägypten und dachten nicht an Deine Gnadenfülle. - Sie haderten am Meer, des Schilfmeers wegen.

Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

8 Um seines Namens willen half er ihnen, um seine Stärke kundzutun.

Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

9 Er schalt das Schilfmeer; es versiegte. Er führte sie durch Fluten wie durch eine Trift,

Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

10 entriß sie aus der Hasser Hand, befreite sie aus Feindes Macht.

Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

11 Das Wasser deckte ihre Dränger; nicht einer blieb von ihnen übrig.

Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

12 Da glaubten sie an seine Worte und stimmten einen Lobgesang ihm an.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

13 Doch schnell vergaßen sie dann seine Taten und harrten seines Rates nicht.

Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

14 Sie wurden in der Wüste lüstern, versuchten Gott im wasserlosen Land.

He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

15 Da gab er ihnen ihr Begehr: Erbrechen sandte er in ihren Hals.

Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

16 Im Lager aber wurden sie auf Moses eifersüchtig und auf den Heiligen des Herrn, auf Aaron.

Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

17 Die Erde tat sich auf, verschlang den Dathan, begrub die Rotte Abirams.

Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

18 In ihrer Rotte flammte Feuer auf, und eine Flamme fraß die Frevler. -

Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

19 Am Horeb machten sie ein Kalb und beteten ein Gußbild an,

He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

20 vertauschten ihres Gottes Herrlichkeit mit der Gestalt des Stiers, der Gras verzehrt,

Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

21 vergaßen Gott, der sie gerettet, der Großes in Ägypten hat getan,

He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

22 Erstaunliches im Lande Chams, Erschreckliches am Roten Meer.

Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

23 Er dachte dran, sie zu vertilgen; da trat vor ihm sein Auserwählter, Moses, in die Bresche, um seinen Grimm vom Unheil abzuwenden. -

Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

24 Doch sie verschmähten das ersehnte Land und glaubten seinem Worte nicht.

Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

25 In ihren Zelten murrten sie, gehorchten nicht des Herren Stimme.

Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

26 Da schwur er ihnen hoch und teuer, sie in der Wüste zu vertilgen,

Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

27 den Heiden preiszugeben ihren Stamm und diesen in die Länder zu versprengen. -

Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

28 Sie paarten sich zu Ehren Baal Peors und aßen Totenopfer.

Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

29 Sie reizten ihn durch ihre Taten; da brach die Pest bei ihnen aus.

Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

30 Und Pinechas stand auf und schlichtete; da ward die Pest gehemmt.

Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

31 Ihm ward es zum Verdienst gerechnet und seinen Enkeln immerfort.

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

32 Und sie erzürnten ihn am Haderwasser, und ihretwegen mußte Moses leiden.

Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

33 Denn sie verbitterten ihm das Gemüt so daß er unbedacht mit seinen Worten war.

Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

34 Sie tilgten auch die Völker nicht, wie's ihnen doch der Herr gebot.

Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

35 Sie mischten sich mit Heiden und lernten ihre Sitten.

Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

36 Sie dienten ihren Götzen, und diese brachten sie zu Fall.

Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

37 So opferten sie ihre Söhne und ihre Töchter den Dämonen.

Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

38 Unschuldig Blut vergossen sie, das Blut der eigenen Söhne und der Töchter, die sie den Götzen Kanaans zum Opfer brachten. So ward das Land durch Mord entweiht.

Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

39 Sie selbst bedeckten sich durch ihre Taten; durch ihre Werke wurden sie so untreu.

Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

40 Da zürnte seinem Volk der Herr aufs heftigste, zum Abscheu wurde ihm sein Erbe.

Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

41 Er gab sie in der Heiden Hand, und ihre Hasser herrschten über sie.

Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

42 Und ihre Feinde drückten sie; sie mußten ihrer Macht sich beugen. -

Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

43 Zu vielen Malen hat er sie befreit; sie aber blieben voller Trotz bei ihrem Plan, verkamen so durch ihre Sünde.

Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

44 Er sah auf ihre Not, sooft er ihre Klage hörte, dachte er

Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

45 an seinen Bund mit ihnen, ward andern Sinns in seiner großen Huld

Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

46 und ließ sie Mitleid finden bei allen ihren Siegern. -

Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

47 Zu Hilfe uns, Herr, unser Gott! - Bring uns zusammen aus den Heidenvölkern, auf daß wir Deinem heiligen Namen danken, uns rühmen Deines Ruhmes! -

Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

48 Gepriesen sei der Herr, Gott Israels, von Ewigkeit zu Ewigkeit, und alles Volk soll sprechen: "Amen! Alleluja!"

Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!