Sprueche 1
1 Die Sprüche Salomos, des Davidssohnes und Herrschers über Israel,
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 sind dazu da, daß man Charakter und Weisheit würdige und kluge Worte wohl verstehe
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 und Zucht und Anstand lerne, was recht und rechtlich, ehrlich sei,
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 daß Bildung Unerfahrene empfangen und daß die Jugend Lebenskunst erlerne.
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Vernimmt ein Weiser sie, so kann er seine Rede fesselnder gestalten; ein kluger Mann kann sich die richtige Belehrung sichern.
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 Er kann das Gleichnis und den Sinnspruch faßlicher gestalten, wie auch der Weisen Worte, ihre dunklen Reden. -
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 Die Furcht des Herrn ist Anfang der Erkenntnis, Weisheit, Bildung. Nur Toren sind's, die sie verachten.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Der väterlichen Zucht, mein Sohn, gehorche! Der Mutter Mahnung achte nicht gering!
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 Sie zieren wie ein Kranz dein Haupt und deinen Hals wie Kettenschmuck.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Mein Sohn, wenn dich Verbrecher locken, folg ihnen nicht!
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 Wenn sie dir sagen: "Halt's mit uns! Wir haben einen Anschlag gegen einen Menschen vor; wir wollen ungefährdet im Versteck Arglosen auflauern.
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
12 Wir wollen selbst am Leben bleiben und sie verschlingen gleich der Unterwelt, mit Haut und Haar als solche, die zur Grube fahren. (Sheol h7585)
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 Und wir gewinnen alles mögliche kostbare Gut und füllen unsere Häuser mit dem Raub.
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 Du darfst auch mit uns teilen; wir alle haben einen Beutel."
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 Mein Sohn, geh nicht auf einem Weg mit ihnen! Halt deinen Fuß von ihren Pfaden fern!
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 Denn ihre Füße laufen dem Verderben zu und eilen blutigem Tod entgegen.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Vergeblich wird man Netze spannen vor den Blicken der beschwingten Vögel;
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 sie aber lauern auf ihr eigen Blut und stellen sich selbst nach dem Leben.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 So ist das Schicksal eines jeden, der auf unrechten Gewinn ausgeht. Er bringt ihn um sein Leben.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 Auf Straßen ruft die Weisheit; auf Plätzen ruft sie laut.
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 Hoch oben auf den Mauern predigt sie, an Stadttoren; vor aller Welt nimmt sie das Wort:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 "Wie lange liebt ihr Toren noch Betörung, gefällt den Dünkelhaften Spott und hassen Toren Einsicht?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Ihr kommt auf meine Mahnrede zurück. Fürwahr, ich sag euch unumwunden, was ich auf dem Herzen habe. Ich tue meine Warnungen euch kund.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Ich rief; ihr aber wolltet nicht; ich winkte euch, und niemand gab drauf acht.
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 Ihr schluget meinen Ratschlag in den Wind und mochtet meine Rüge nicht.
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 So lache ich bei eurem Unglück nur und spotte, wenn euch Angst befällt,
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 wenn wie ein Ungewitter euer Schrecken kommt, einherfährt gleich dem Sturmwind euer Unglück und Not und Drangsal euch befällt.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Dann rufen sie mich an; ich gebe keine Antwort. Sie suchen, aber finden mich nicht mehr.
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 Erkenntnis haben sie gehaßt und nach der Furcht des Herren nicht gefragt,
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 sie wollten nichts von meinem Rate wissen, und meine Rüge haben sie verschmäht.
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 So mögen sie denn ihres Handels Frucht genießen, sich sättigen mit dem, was sie sich selbst bereitet!
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Ihr Fehlgehn bringt sie, diese Dummen, um; Sorglosigkeit vernichtet diese Toren.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Wer aber mir gehorcht, der kann in Ruhe wohnen und unbesorgt vor Unheilsschrecken sein."
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
