Psalm 104

1 Lobpreis den Herrn, du, meine Seele! Du, Herr, mein Gott, gar groß bist Du, mit Pracht und Herrscherwürde angetan.

Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

2 Du hüllst Dich in das Licht wie in ein Kleid und spannst den Himmel aus wie ein Gezelt. -

Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

3 Auf Wasser baut er seinen Söller; zu seinem Wagen macht er Wolken und fährt auf Windesflügeln.

Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

4 Zu seinen Boten macht er Stürme, zu seinen Dienern Feuerflammen.

Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

5 Die Erde gründet er auf ihre Pfeiler, daß sie in alle Ewigkeit nicht wanke.

Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

6 Du deckst den Ozean darüber wie ein Tuch, daß selbst auf Bergen Wasser stehen.

Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

7 jedoch vor Deinem Schelten fliehen sie; vor Deiner Donnerstimme eilen sie davon.

Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

8 Die einen bleiben auf den Bergen; die andern fließen in die Täler zu dem Ort, von Dir bestimmt

Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

9 Du setzest Grenzen, die sie nimmer überschreiten, und niemals decken sie die Erde wieder.

Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

10 Du bist's, der Quellen in die Täler sendet; sie rieseln zwischen Bergen hin.

Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

11 Sie tränken alles Wild des Feldes; da löschen Zebras ihren Durst.

Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

12 Des Himmels Vögel sitzen drüber und lassen sich aus dem Gebüsche hören.

Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

13 Die Berge tränkest Du durch Deine Wunderwerke; an Deines Wirkens Frucht ersättigt sich die Erde.

Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

14 Du lässest Gras den Tieren sprossen und Futter für des Menschen Arbeitstiere, um aus der Erde Brot zu ziehen,

Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

15 auch Wein, der froh der Menschen Herzen macht, und Öl, das glänzen macht das Angesicht, und Brot, des Menschen Lebensmark.

Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

16 Des Herren Bäume werden satt getränkt, die Zedern Libanons, die er gepflanzt,

Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

17 darin die Vögel ihre Nester bauen, Zypressen, die dem Storch zum Nisten dienen,

Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

18 die hohen Berge, die den Gemsen, die Felsen, die der Dachse Zuflucht sind.

Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

19 Du schufst den Mond zum Zeiteinteilen und lehrtest ihren Lauf die Sonne.

Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

20 Wenn Finsternis herab Du senkst und es wird Nacht, dann regt sich alles Waldgetier.

Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

21 Die jungen Löwen brüllen nach dem Fraß, von Gott die Nahrung heischend.

Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

22 Geht dann die Sonne auf, so schleichen sie zurück und strecken sich auf ihre Lager nieder.

Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

23 Dann geht der Mensch an seine Arbeit, geht an sein Werkeln bis zum Abend.

Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

24 Wie mannigfaltig, Herr, sind Deine Werke, so weise sind von Dir sie all geordnet! Wie ist die Erde voll von Deinen Schöpfungstaten!

Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

25 Da ist das Meer, so groß und weit, zahlloses Seegetier darin, Geschöpfe klein und groß,

Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

26 sie ziehen hin und her wie Schiffe samt dem Leviatan, den Du erschaffen, um mit ihm zu spielen.

Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

27 Sie alle harren Deiner, daß Du zur rechten Zeit sie speisest.

Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

28 Und gibst Du ihnen etwas, lesen sie es auf, und wenn Du öffnest Deine Hand, so werden sie des Guten voll.

Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

29 Doch wendest Du Dein Antlitz ab, dann faßt sie Grauen, und ziehst Du ihren Lebenshauch zurück, dann sterben sie und werden, was sie waren, Staub.

Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

30 Du sendest Deinen Odem, andere entstehen, und so erneuerst Du der Erde Angesicht. -

Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

31 Des Herrn Ruhm bestehe ewiglich! An seinen Werken freue sich der Herr,

Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

32 der auf die Erde blickt, daß sie erzittert, und Berge anrührt, daß sie rauchen!

Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

33 Ich sing dem Herrn. Solang ich lebe, singe ich dem Herrn und preise meinen Gott, solang ich bin.

Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

34 Mein Loblied möge ihm gefallen! Ich freue mich des Herrn.

Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

35 Ach, daß die Sünder von der Erde schwänden, daß keine Frevler mehr vorhanden wären! Lobpreis' den Herrn, du meine Seele! Alleluja!

Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!