Job 19

1 Job reprit la parole et dit:

Mutta Job vastasi ja sanoi:

2 Jusqu’à quand contristerez-vous mon âme et m’accablerez-vous de vos discours?

Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

3 Voilà dix fois que vous m’injuriez; vous ne rougissez pas de me torturer.

Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

4 Mais soit! Admettons que j’aie des torts: ces torts ne pèseraient que sur moi.

Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

5 Quant à vous, si vraiment vous prétendez vous grandir à mes dépens et me reprocher la honte où je suis réduit,

Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

6 sachez donc que c’est Dieu qui m’a fait un passe-droit, et qui m’a enveloppé de ses embûches.

Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

7 Quoi! Je crie à la violence et ne trouve point d’écho; j’appelle au secours, et de justice point!

Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

8 Il m’a barré la route, impossible de passer; sur mes sentiers, il a répandu les ténèbres.

Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

9 Il m’a dépouillé de mon honneur; il a enlevé la couronne de ma tête.

Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

10 Il m’a démoli de fond en comble, et je me suis écroulé; il a arraché comme un arbre mon espérance.

Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

11 II a enflammé sa colère contre moi; il m’a traité comme ses ennemis.

Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

12 Ses hordes arrivent en masse, se fraient un chemin contre moi et mettent le siège autour de ma tente.

Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

13 Mes frères, il les a éloignés de moi, mes amis ne sont plus que des étrangers pour moi.

Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

14 Mes proches m’ont délaissé, mes intimes m’ont oublié.

Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

15 Les gens de ma maison, mes propres servantes me considèrent comme un intrus; je suis devenu un inconnu à leurs yeux.

Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

16 J’Appelle mon serviteur: il ne répond pas; je suis obligé de le supplier de ma bouche.

Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

17 Mon haleine est odieuse à ma femme et mes caresses aux fils de mes entrailles,

Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

18 Même de jeunes enfants me montrent leur dédain; quand je veux me lever, ils manifestent contre moi.

Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

19 Tous mes fidèles confidents m’ont pris en horreur, et ceux que j’aimais se sont tournés contre moi.

Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

20 Mes os sont collés à ma peau et à ma chair; je n’ai sauvé du désastre que la peau de mes dents.

Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

21 Ah! Pitié, pitié, vous mes amis! Vous voyez que la main de Dieu m’a frappé.

Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

22 Pourquoi me persécutez-vous à l’exemple de Dieu? Pourquoi êtes-vous insatiables de ma chair?

Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

23 Plût à Dieu que mes paroles fussent mises par écrit, qu’elles fussent burinées dans le livre!

Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

24 Qu’avec un stylet de fer et de plomb, elles fussent gravées pour toujours dans le roc!

Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

25 Je sais bien, moi, que mon sauveur vit, et qu’à la fin il se manifestera sur la terre.

Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

26 Après que ma peau, que voilà, sera complètement tombée, libéré de ma chair, je verrai Dieu!

Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

27 Oui, je le contemplerai moi-même pour mon bien, mes yeux le verront, non ceux d’un autre. Mon cœur se consume d’attente dans mon sein.

Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

28 Que si donc vous dites: "Comme nous allons nous acharner contre lui!" le fond du débat tenant à ma personne,

Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

29 eh bien, ayez peur du glaive, car l’emportement dont vous faites preuve est un crime passible du glaive! Ainsi vous apprendrez qu’il y a une justice.

Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.