Psalmien 42

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.

As the deer pants for the water brooks, so my soul pants after you, God.

2 Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?

My soul thirsts for God, for the Elohim Chayim [Living God]. When shall I come and appear before God?

3 Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"

My tears have been my food day and night, while they continually ask me, “Where is your God?”

4 Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

These things I remember, and pour out my soul within me, how I used to go with the crowd, and led them to God’s house, with the voice of joy and praise, a multitude keeping a holy day.

5 Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.

Why are you in despair, my soul? Why are you disturbed within me? Hope in God! For I shall still yadah ·extend hands in thankful praise· to him for the yishu'ah ·salvation· of his presence.

6 Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.

My God, my soul is in despair within me. Therefore I remember you from the land of the Jordan [Descender], the heights of Hermon [Devoted to destruction], from the hill Mizar.

7 Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.

Deep calls to deep at the noise of your waterfalls. All your waves and your billows have swept over me.

8 Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.

Adonai will enjoin his cheshed ·loving-kindness· in the daytime. In the night his song shall be with me: a prayer to the God of my life.

9 Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?"

I will ask God, my rock, “Why have you forgotten me? Why do I go mourning because of the oppression of the enemy?”

10 Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on sinun Jumalasi?"

As with a sword in my bones, my adversaries reproach me, while they continually ask me, “Where is your God?”

11 Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

Why are you in despair, my soul? Why are you disturbed within me? Hope in God! For I shall still yadah ·extend hands in thankful praise· to him, the yishu'ah ·salvation· of my countenance, and my God.