Sananlaskujen 4

1 Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä.

Klausāties, mani bērni, tēva pamācīšanu un meklējiet atzīšanu mācīties;

2 Sillä minä annan teille hyvän neuvon, älkää hyljätkö minun opetustani.

Jo es jums dodu labu mācību, neatmetiet manu bauslību!

3 Olinhan minäkin isäni poika, hento ja äitini ainokainen.

Jo es biju sava tēva dēls, savai mātei luteklītis un vienīgais;

4 Ja isä minua opetti ja sanoi minulle: "Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää.

Un viņš mani mācīja un sacīja: Lai tava sirds pieņem manus vārdus, turi manus baušļus, tad tu dzīvosi;

5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.

Manto gudrību, manto atzīšanu; neaizmirsti un negriezies nost no manas mutes vārdiem;

6 Älä sitä hylkää, niin se varjelee sinua; rakasta sitä, niin se sinua suojaa.

Neatstāj to, tad viņa tevi paglābs; mīļo viņu, tad viņa tevi pasargās.

7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.

Gudrības iesākums ir: Manto gudrību un ar visu savu padomu samanto atzīšanu.

8 Anna sille korkea arvo, niin se sinut korottaa, se kunnioittaa sinua, jos sen syliisi suljet;

Turi viņu augsti, tad viņa tevi paaugstinās, viņa tevi cels godā, ja tu viņu apkampsi.

9 se panee päähäsi ihanan seppeleen ja lahjoittaa sinulle kauniin kruunun."

Viņa dos jauku glītumu tavai galvai; krāšņu kroni viņa tev dāvinās.

10 Kuule, poikani, ja ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet enentyvät.

Klausies, mans bērns, un pieņem manus vārdus, tad vairosies tavas dzīvības gadi.

11 Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille teille.

Es tev mācīšu gudrības ceļu, es tevi vadīšu uz taisna ceļa,

12 Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu.

Ka staigājot tavi soļi nemetās, un tekot tu nepiedauzies.

13 Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.

Turies cieti pie pamācības, neatstājies no tās, sargi to; jo tā ir tava dzīvība.

14 Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle.

Uz bezdievīgo tekas nenāc un uz ļauno ceļa neej!

15 Anna sen olla, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohitse.

Stājies no tā, nestaigā uz viņa; raujies no tā un ej garām!

16 Sillä eivät he saa nukkua, elleivät pahaa tee; se riistää heiltä unen, elleivät ole ketään kaataneet.

Jo tie neaiziet gulēt, pirms nav ļauna darījuši, un tiem nenāk miegs, pirms nav kādu zemē gāzuši.

17 Niin he syövät leipänään jumalattomuutta, juovat viininään väkivallan tekoja.

Jo tie ēd bezdievības maizi un dzer negantības vīnu.

18 Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.

Bet taisno celiņš ir kā spožs gaišums, kas spīd un spīd, līdz diena aust.

19 Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat.

Bezdievīgo ceļš ir kā akla tumsība; tie nezin, pār ko tie kritīs.

20 Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.

Ņem vērā, mans dēls, manus vārdus, griez savu ausi uz manu valodu,

21 Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään;

Lai tie nezūd no tavām acīm; paglabā tos savā sirds dziļumā;

22 sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.

Jo tie ir dzīvība tiem, kas tos atrod, un visai viņu miesai zāles, kas dziedina.

23 Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.

Pār visu, kas jāsargā, sargi savu sirdi; jo no tās iziet dzīvība.

24 Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.

Atstādini no sevis netiklu muti, un netaisnas lūpas lai ir tālu no tevis.

25 Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu.

Lai tavas acis taisni skatās, un tavi acu raugi taisni tavā priekšā.

26 Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat.

Nosver savu kāju soļus, tad visi tavi ceļi labi izdosies.

27 Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.

Negriezies ne uz labo ne kreiso pusi; sargi savu kāju no ļauna.