Jobin 32

1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,

Et ces trois hommes cessèrent de répondre à Job, parce qu'il était juste à ses propres yeux.

2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,

Alors s'enflamma de colère Elihu, fils de Barachéel, de Buz, de la famille de Ram: sa colère s'enflamma contre Job, parce que devant Dieu il se déclarait lui-même juste,

3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.

et sa colère s'enflamma contre ses trois amis, parce qu'ils ne trouvaient rien à répondre, et que néanmoins ils condamnaient Job.

4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.

Cependant Elihu avait attendu de s'adresser à Job. parce que ceux-là étaient plus vieux que lui par le nombre de leurs jours.

5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

Elihu voyant donc qu'il n'y avait aucune réponse dans la bouche des trois hommes, s'enflamma de colère.

6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.

Et Elihu, fils de Barachéel, de Buz, prit la parole et dit: Je n'ai que peu d'années, et vous êtes âgés; dès lors je m'intimidais, et je craignais de vous exposer mes sentiments.

7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.

Je disais: Le grand âge parlera, et la vieillesse enseignera la sagesse.

8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

Mais il est dans l'homme un esprit, et un souffle du Tout-puissant, qui lui donne l'intelligence.

9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

Les années seules ne donnent pas la sagesse, ni l'âge, le discernement du juste.

10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

C'est pourquoi je dis: Ecoute-moi! je veux aussi exposer mes sentiments.

11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

Voici, j'ai attendu vos discours, j'ai prêté l'oreille à vos raisonnements que je vous ai laissés développer à fond;

12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

je vous ai suivis avec attention; mais voici, aucun d'entre vous n'a réfuté Job, ni répondu à ses discours.

13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.

Cependant n'allez pas dire: « Nous avons rencontré de la sagesse; Dieu, mais non l'homme, lui fera lâcher pied. »

14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

D'ailleurs il n'a point dirigé contre moi ses discours, et ce n'est pas dans votre langage que je lui répondrai…

15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.

Ils sont éperdus, et ne répliquent plus! on leur a ôté l'usage de la parole!

16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

Dois-je aussi m'arrêter, parce qu'ils ne parlent plus, parce qu'ils sont là debout, sans dire mot?

17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

Je répondrai aussi pour ma part; moi aussi j'exposerai mes idées;

18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.

car je suis plein de ce que j'ai à dire, l'esprit en mon sein me met à la gêne.

19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

Voici, mon sein est comme un vin qu'on n'a pas ouvert, comme des outres neuves qui vont éclater.

20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.

Je veux parler, pour respirer, ouvrir mes lèvres et répliquer.

21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.

Mais je ne ferai acception de personne, et ne serai le flatteur d'aucun homme.

22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."

Car je ne sais pas flatter: d'ailleurs bientôt mon Créateur me ferait disparaître.