Jobin 27
1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
Et Job continuant à parler en discours relevés, dit:
2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
Par le Dieu vivant qui me prive de mon droit, et par le Tout-puissant qui a mis l'amertume dans mon âme,
3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
(car je ne perds pas haleine encore, et j'ai toujours dans mes narines le souffle de Dieu)
4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
non! mes lèvres ne calomnieront pas, et ma langue ne dira rien de faux.
5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
Loin de moi la pensée de vous donner raison! Jusqu'à mon dernier soupir, je ne me laisserai pas ravir mon innocence;
6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
je tiens à ma justice, et je n'y renoncerai point; mon cœur ne me reproche aucun de mes jours.
7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
Que mon ennemi soit tel que l'impie, et mon adversaire semblable au méchant!
8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
Eh! quel espoir a l'impie, quand Dieu tranche, quand Il lui arrache sa vie?
9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
Dieu écoute-t-Il les cris qu'il pousse, quand l'angoisse l'assaille?
10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
Est-ce dans le Tout-puissant qu'il cherche sa joie? Est-ce Dieu qu'il invoque dans tous les moments?
11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
Je veux vous montrer comment agit Dieu, ne pas vous celer la pensée du Tout-puissant.
12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
Je l'accorde, vous avez bien observé! mais pourquoi tirez-vous une conclusion vaine?
13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
Tel est bien le lot que Dieu donne à l'impie, et la part que le méchant obtient du Tout-puissant:
14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
s'il a nombre de fils, c'est une proie pour l'épée, et ses rejetons n'ont pas de pain à manger;
15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
ceux qui restent de lui, sont conduits par la mort au tombeau, et leurs veuves ne pleurent point;
16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
qu'il entasse l'argent comme la poussière, qu'il se procure un riche vestiaire,
17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
il l'acquiert, et le juste s'en revêt, et l'homme de bien a son argent en partage;
18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
il bâtit une maison fragile comme celle de la teigne, comme la guérite qu'élève le garde-champêtre;
19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
riche il se couche, et il ne se relève pas; il ouvre les yeux, et il n'est plus.
20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
Comme des eaux les terreurs l'atteignent, la nuit l'ouragan le dérobe,
21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
le vent d'orient l'enlève et part, et dans un tourbillon le porte loin de ses lieux.
22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
[Dieu] tire sur lui sans pitié il voudrait par la fuite échapper à Sa main.
23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
On l'accompagne de battements de mains et de sifflements, quand il quitte ses lieux.
