Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Alors Job prit la parole et dit:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Ecoutez, écoutez mes paroles, que j'aie, du moins, cette consolation de vous.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Permettez-moi de parler à mon tour, et, quand j'aurai parlé, vous pourrez vous moquer.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Est-ce contre un homme que se porte ma plainte? Comment donc la patience ne m'échapperait elle pas?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Regardez-moi et soyez dans la stupeur, et mettez la main sur votre bouche.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Quand j'y pense, je frémis; et un frissonnement saisit ma chair.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Pourquoi les méchants vivent-ils, et vieillissent-ils, accroissant leur force?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Leur postérité s'affermit autour d'eux, leurs rejetons fleurissent à leurs yeux.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Leur maison est en paix, à l'abri de la crainte; la verge de Dieu ne les touche pas.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Leur taureau est toujours fécond, leur génisse enfante et n'avorte pas.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Ils laissent courir leurs enfants comme un troupeau, leurs nouveau-nés bondissent autour d'eux.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Ils chantent au son du tambourin et de la cithare, ils se divertissent au son du chalumeau.
Ils passent leurs jours dans le bonheur, et ils descendent en un instant au schéol. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Pourtant ils disaient à Dieu: « Retire-toi de nous; nous ne désirons pas connaître tes voies.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Qu'est-ce que le Tout-Puissant, pour que nous le servions? Que gagnerions-nous à le prier? »
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Leur prospérité n'est-elle pas dans leur main? — Toutefois, loin de moi le conseil de l'impie! —
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Voit-on souvent s'éteindre la lampe des impies, la ruine fondre sur eux, et Dieu leur assigner un lot dans sa colère?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Les voit-on comme la paille emportée par le vent, comme la glume enlevée par le tourbillon?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
« Dieu, dites-vous, réserve à ses enfants son châtiment!... » Mais que Dieu le punisse lui-même pour qu'il le sente,
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
qu'il voie de ses yeux sa ruine, qu'il boive lui-même la colère du Tout-Puissant!
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Que lui importe, en effet, sa maison après lui, une fois que le nombre de ses mois est tranché?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Est-ce à Dieu qu'on apprendra la sagesse, à lui qui juge les êtres les plus élevés?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
L'un meurt au sein de sa prospérité, parfaitement heureux et tranquille,
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
les flancs chargés de graisse, et la moelle des os remplie de sève.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
L'autre meurt, l'amertume dans l'âme, sans avoir goûté le bonheur.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Tous deux se couchent également dans la poussière, et les vers les couvrent tous deux.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Ah! Je sais bien quelles sont vos pensées, quels jugements iniques vous portez sur moi.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
Vous dites: « Où est la maison de l'oppresseur! Qu'est devenue la tente qu'habitaient les impies? »
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
N'avez-vous donc jamais interrogé les voyageurs, et ignorez-vous leurs remarques?
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
Au jour du malheur, le méchant est épargné; au jour de la colère, il échappe au châtiment.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Qui blâme devant lui sa conduite? Qui lui demande compte de ce qu'il a fait?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
On le porte honorablement au tombeau; et on veille sur son mausolée.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
les glèbes de la vallée lui sont légères, et tous les hommes y vont à sa suite, comme des générations sans nombre l'y ont précédé.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Que signifient donc vos vaines consolations? De vos réponses il ne reste que perfidie.
