Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
And Job made answer and said,
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
How long will you make my life bitter, crushing me with words?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
Ten times now you have made sport of me; it gives you no sense of shame to do me wrong.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
And, truly, if I have been in error, the effect of my error is only on myself.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
If you make yourselves great against me, using my punishment as an argument against me,
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
Be certain that it is God who has done me wrong, and has taken me in his net.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
Truly, I make an outcry against the violent man, but there is no answer: I give a cry for help, but no one takes up my cause.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
My way is walled up by him so that I may not go by: he has made my roads dark.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
He has put off my glory from me, and taken the crown from my head.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
I am broken down by him on every side, and I am gone; my hope is uprooted like a tree.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
His wrath is burning against me, and I am to him as one of his haters.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
His armies come on together, they make their road high against me, and put up their tents round mine.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
He has taken my brothers far away from me; they have seen my fate and have become strange to me.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
My relations and my near friends have given me up, and those living in my house have put me out of their minds.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
I am strange to my women-servants, and seem to them as one from another country.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
At my cry my servant gives me no answer, and I have to make a prayer to him.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
My breath is strange to my wife, and I am disgusting to the offspring of my mother's body.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
Even young children have no respect for me; when I get up their backs are turned on me.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
All the men of my circle keep away from me; and those dear to me are turned against me.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
My bones are joined to my skin, and I have got away with my flesh in my teeth.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
Have pity on me, have pity on me, O my friends! for the hand of God is on me.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
Why are you cruel to me, like God, for ever saying evil against me?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
If only my words might be recorded! if they might be put in writing in a book!
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
And with an iron pen and lead be cut into the rock for ever!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
But I am certain that he who will take up my cause is living, and that in time to come he will take his place on the dust;
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
And ... without my flesh I will see God;
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
Whom I will see on my side, and not as one strange to me. My heart is broken with desire.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
If you say, How cruel we will be to him! because the root of sin is clearly in him:
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
Be in fear of the sword, for the sword is the punishment for such things, so that you may be certain that there is a judge.
