1 Mooseksen 37
1 Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa.
Jacob [Supplanter] lived in the land of his father’s travels, in the land of Canaan [Humbled].
2 Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.
This is the history of the generations of Jacob [Supplanter]. Joseph [May he add], being seventeen years old, was feeding the flock with his brothers. He was a boy with the sons of Bilhah [Bashful] and Zilpah [Frailty], his father’s wives. Joseph [May he add] brought an evil report of them to their father.
3 Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.
Now Israel [God prevails] 'ahav ·affectionately loved· Joseph [May he add] more than all his children, because he was the son of his old age, and he made him a coat of many colors.
4 Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.
His brothers saw that their father 'ahav ·affectionately loved· him more than all his brothers, and they hated him, and couldn’t speak peaceably to him.
5 Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.
Joseph [May he add] dreamed a dream, and he told it to his brothers, and they hated him all the more.
6 Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.
He said to them, “Please sh'ma ·hear obey· this dream which I have dreamed:
7 Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni."
for behold, we were binding sheaves in the field, and behold, my sheaf arose and also stood upright; and behold, your sheaves came around, and bowed down to my sheaf.”
8 Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
His brothers said to him, “Will you indeed reign over us? Or will you indeed have dominion over us?” They hated him all the more for his dreams and for his words.
9 Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: "Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua".
He dreamed yet another dream, and told it to his brothers, and said, “Behold, I have dreamed yet another dream: and behold, the sun and the moon and eleven stars bowed down to me.”
10 Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: "Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?"
He told it to his father and to his brothers. His father rebuked him, and said to him, “What is this dream that you have dreamed? Will I and your mother and your brothers indeed come to bow ourselves down to you to the earth?”
11 Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
His brothers envied him, but his father kept this saying in mind.
12 Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,
His brothers went to feed their father’s flock in Shechem.
13 sanoi Israel Joosefille: "Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen". Hän vastasi: "Tässä olen".
Israel [God prevails] said to Joseph [May he add], “Are not your brothers feeding the flock in Shechem? Come, and I will send you to them.” He said to him, “Here I am.”
14 Ja hän sanoi hänelle: "Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle". Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.
He said to him, “Go now, see whether it is well with your brothers, and well with the flock; and bring me word again.” So he sent him out of the valley of Hebron, and he came to Shechem.
15 Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: "Mitä etsit?"
A certain man found him, and behold, he was wandering in the field. The man asked him, “What are you looking for?”
16 Hän vastasi: "Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa".
He said, “I am looking for my brothers. Tell me, please, where they are feeding the flock.”
17 Mies vastasi: "He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin'." Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista.
The man said, “They have left here, for I sh'ma ·heard obeyed· them say, ‘Let us go to Dothan.’” Joseph [May he add] went after his brothers, and found them in Dothan.
18 Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.
They saw him afar off, and before he came near to them, they conspired against him to kill him.
19 He sanoivat toisillensa: "Katso, tuolla tulee se unennäkijä!
They said to one another, “Behold, this dreamer comes.
20 Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee."
Come now therefore, and let’s kill him, and cast him into one of the pits, and we will say, ‘An evil animal has devoured him.’ We will see what will become of his dreams.”
21 Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi".
Reuben [See, a son!] sh'ma ·heard obeyed· it, and delivered him out of their hand, and said, “Let’s not take his life.”
22 Vielä Ruuben sanoi heille: "Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen". Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö.
Reuben [See, a son!] said to them, “Shed no blood. Throw him into this pit that is in the wilderness, but lay no hand on him”— that he might deliver him out of their hand, to restore him to his father.
23 Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
When Joseph [May he add] came to his brothers, they stripped Joseph [May he add] of his coat, the coat of many colors that was on him;
24 ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.
and they took him, and threw him into the pit. The pit was empty. There was no water in it.
25 Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.
They sat down to eat bread, and they lifted up their eyes and looked, and saw a caravan of Ishmaelites [Pays attention God] was coming from Gilead, with their camels bearing spices and balm and myrrh, going to carry it down to Egypt [Abode of slavery].
26 Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?
Judah [Praised] said to his brothers, “What profit is it if we kill our brother and conceal his blood?
27 Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Ja hänen veljensä kuulivat häntä.
Come, and let’s sell him to the Ishmaelites [Pays attention God], and not let our hand be on him; for he is our brother, our flesh.” His brothers sh'ma ·heard obeyed· him.
28 Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
Midianites [Descendants of Strife] who were merchants passed by, and they drew and lifted up Joseph [May he add] out of the pit, and sold Joseph [May he add] to the Ishmaelites [Pays attention God] for twenty pieces of silver. They brought Joseph [May he add] into Egypt [Abode of slavery].
29 Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,
Reuben [See, a son!] returned to the pit; and saw that Joseph [May he add] was not in the pit; and he tore his clothes.
30 palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!"
He teshuvah ·completely returned· to his brothers, and said, “The child is no more; and I, where will I go?”
31 Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.
They took Joseph [May he add]’s coat, and killed a male goat, and dipped the coat in the blood.
32 Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikö".
They took the coat of many colors, and they brought it to their father, and said, “We have found this. Examine it, now, whether it is your son’s coat or not.”
33 Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: "Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on hänet syönyt; totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi."
He recognized it, and said, “It is my son’s coat. An evil animal has devoured him. Joseph [May he add] is without doubt torn in pieces.”
34 Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.
Jacob [Supplanter] tore his clothes, and put sackcloth on his waist, and mourned for his son many days.
35 Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö". Ja hänen isänsä itki häntä. (Sheol h7585)
All his sons and all his daughters rose up to comfort him, but he refused to be comforted. He said, “For I will go down to Sheol ·Place of the dead· to my son mourning.” His father wept for him. (Sheol h7585)
36 Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.
The Midianites [Descendants of Strife] sold him into Egypt [Abode of slavery] to Potiphar, an officer of Pharaoh’s, the captain of the guard.
