2 Mooseksen 1
1 Nämä ovat Egyptiin tulleiden Israelin poikien nimet; Jaakobin kanssa he olivat itsekukin perheineen tulleet sinne:
Now these are the names of the sons of Israel [God prevails], who came into Egypt [Abode of slavery] (every man and his household came with Jacob [Supplanter]):
2 Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda,
Reuben [See, a son!], Simeon [Hearing], Levi [United with], and Judah [Praised],
3 Isaskar, Sebulon ja Benjamin,
Issachar [Hire, Reward], Zebulun [Living together], and Benjamin [Son of right hand, Son of south],
4 Daan, Naftali, Gaad ja Asser.
Dan [He judged] and Naphtali [My wrestling], Gad [Good fortune] and Asher [Happy].
5 Ja Jaakobin kupeista lähteneitä oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä. Mutta Joosef oli jo ennestään Egyptissä.
All the souls who came out of Jacob [Supplanter]’s body were seventy souls, and Joseph [May he add] was in Egypt [Abode of slavery] already.
6 Ja Joosef kuoli ja kaikki hänen veljensä ynnä koko se sukupolvi.
Joseph [May he add] died, as did all his brothers, and all that generation.
7 Mutta israelilaiset olivat hedelmälliset ja sikisivät, lisääntyivät ja enenivät hyvin suurilukuisiksi, niin että maa tuli heitä täyteen.
The children of Israel [God prevails] were fruitful, and increased abundantly, and multiplied, and grew exceedingly mighty; and the land was filled with them.
8 Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt.
Now there arose a new king over Egypt [Abode of slavery], who didn’t know Joseph [May he add].
9 Tämä sanoi kansallensa: "Katso, israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me.
He said to his people, “Behold, the people of the children of Israel [God prevails] are more and mightier than we.
10 Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois."
Come, let us deal wisely with them, lest they multiply, and it happen that when any war breaks out, they also join themselves to our enemies, and fight against us, and escape out of the land.”
11 Niin heille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä. Ja heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses.
Therefore they set taskmasters over them to afflict them with their burdens. They built storage cities for Pharaoh: Pithom and Raamses.
12 Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja sitä enemmän se levisi, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään.
But the more they afflicted them, the more they multiplied and the more they spread out. They were grieved because of the children of Israel [God prevails].
13 Niin egyptiläiset pitivät israelilaisia orjantyössä väkivalloin
The Egyptians [people from Abode of slavery] ruthlessly made the children of Israel [God prevails] serve,
14 ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laasti-ja tiilityöllä ja kaikenlaisella työllä ulkona kedolla, kaikenlaisella työllä, jota he teettivät heillä väkivalloin.
and they made their lives bitter with hard service, in mortar and in brick, and in all kinds of service in the field, all their service, in which they ruthlessly made them serve.
15 Ja Egyptin kuningas puhui hebrealaisille kätilövaimoille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Puua;
The king of Egypt [Abode of slavery] spoke to the Hebrew [Immigrant] midwives, of whom the name of the one was Shiphrah, and the name of the other Puah,
16 ja hän sanoi: "Kun te autatte hebrealaisia vaimoja heidän synnyttäessänsä, niin tarkastakaa lapsen sukupuoli: jos se on poika, surmatkaa se, mutta jos se on tyttö, jääköön eloon".
and he said, “When you perform the duty of a midwife to the Hebrew [Immigrant] women, and see them on the birth stool; if it is a son, then you shall kill him; but if it is a daughter, then she shall live.”
17 Mutta kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet, niinkuin Egyptin kuningas oli heille sanonut, vaan antoivat poikalasten elää.
But the midwives feared God, and didn’t do what the king of Egypt [Abode of slavery] ordered them, but saved the baby boys alive.
18 Niin Egyptin kuningas kutsui kätilövaimot ja sanoi heille: "Miksi te näin teette ja annatte poikalasten elää?"
The king of Egypt [Abode of slavery] called for the midwives, and said to them, “Why have you done this thing, and have saved the boys alive?”
19 Kätilövaimot vastasivat faraolle: "Hebrealaiset vaimot eivät ole niinkuin egyptiläiset. He ovat voimakkaita; ennenkuin kätilövaimo tulee heidän luoksensa, ovat he jo synnyttäneet."
The midwives said to Pharaoh, “Because the Hebrew [Immigrant] women are not like the Egyptian [person from Abode of slavery] women; for they are vigorous, and give birth before the midwife comes to them.”
20 Mutta Jumala salli kätilövaimojen menestyä, ja kansa lisääntyi ja eneni suurilukuiseksi.
God dealt well with the midwives, and the people multiplied, and grew very mighty.
21 Ja koska kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa, niin hän antoi heille runsaasti perhettä.
Because the midwives feared God, he gave them families.
22 Niin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa, sanoen: "Kaikki poikalapset, jotka syntyvät, heittäkää Niilivirtaan, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää".
Pharaoh enjoined all his people, saying, “You shall cast every son who is born into the river, and every daughter you shall save alive.”
