1 Mooseksen 32
1 Mutta Jaakob kulki tietänsä; ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan.
Jacob [Supplanter] went on his way, and the angels of God met him.
2 Ja nähdessään heidät Jaakob sanoi: "Tämä on Jumalan sotajoukkoa". Ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.
When he saw them, Jacob [Supplanter] said, “This is God’s army.” He called the name of that place Mahanaim [Two camps].
3 Sitten Jaakob lähetti sanansaattajat edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle.
Jacob [Supplanter] sent messengers in front of him to Esau [Hairy], his brother, to the land of Seir, the field of Edom [Red].
4 Ja hän käski heitä sanoen: "Sanokaa herralleni Eesaulle näin: 'Sinun palvelijasi Jaakob sanoo: Minä olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka;
He enjoined them, saying, “This is what you shall tell my lord, Esau [Hairy]: ‘This is what your servant, Jacob [Supplanter], says. I have lived as a foreigner with Laban [White], and stayed until now.
5 ja minä olen saanut raavaita, aaseja, pikkukarjaa, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon sinun silmiesi edessä'."
I have cattle, donkeys, flocks, male servants, and female servants. I have sent to tell my lord, that I may find chen ·grace· in your sight.’”
6 Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: "Me tulimme veljesi Eesaun luo; hän on jo matkalla sinua vastaan, neljäsataa miestä mukanaan".
The messengers returned to Jacob [Supplanter], saying, “We came to your brother Esau [Hairy]. Not only that, but he comes to meet you, and four hundred men with him.”
7 Silloin valtasi Jaakobin suuri pelko ja ahdistus. Ja hän jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja pikkukarjan ja raavaskarjan ja kamelit kahteen joukkoon.
Then Jacob [Supplanter] was greatly afraid and was distressed. He divided the people who were with him, and the flocks, and the herds, and the camels, into two companies;
8 Sillä hän ajatteli: "Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon".
and he said, “If Esau [Hairy] comes to the one company, and strikes it, then the company which is left will escape.”
9 Ja Jaakob sanoi: "Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaja maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!'
Jacob [Supplanter] said, “God of my father Abraham [Father of a multitude], and God of my father Isaac [Laughter], Adonai, who said to me, ‘Teshuvah ·Completely return· to your country, and to your relatives, and I will do you good,’
10 Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut; sillä ainoastaan sauva kädessäni minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt on minulle karttunut kaksi joukkoa.
I am not worthy of the least of all the cheshed ·loving-kindnesses·, and of all the truth, which you have shown to your servant; for with just my staff I crossed over this Jordan [Descender]; and now I have become two companies.
11 Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut ynnä äidit lapsineen.
Please deliver me from the hand of my brother, from the hand of Esau [Hairy]: for I fear him, lest he come and strike me, and the mothers with the children.
12 Olethan itse sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden'."
You said, ‘I will surely do you good, and make your offspring as the sand of the sea, which can’t be counted because there are so many.’”
13 Ja hän jäi siihen siksi yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle
He stayed there that night, and took from that which he had with him, a present for Esau [Hairy], his brother:
14 kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa uuhta ja kaksikymmentä oinasta,
two hundred female goats and twenty male goats, two hundred ewes and twenty rams,
15 kolmekymmentä imettävää kamelia varsoinensa, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia.
thirty milk camels and their colts, forty cows, ten bulls, twenty female donkeys and ten foals.
16 Ja hän jätti ne palvelijainsa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi palvelijoilleen: "Menkää minun edelläni ja jättäkää välimatka kunkin lauman välille".
He delivered them into the hands of his servants, every herd by itself, and said to his servants, “Pass over before me, and put a space between herd and herd.”
17 Ja hän käski ensimmäistä sanoen: "Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo elukat tuolla edelläsi?'
He enjoined the foremost, saying, “When Esau [Hairy], my brother, meets you, and asks you, saying, ‘Whose are you? Where are you going? Whose are these before you?’
18 niin vastaa: 'Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle; ja katso, myös hän itse tulee jäljessämme'."
Then you shall say, ‘They are your servant, Jacob [Supplanter]’s. It is a present sent to my lord, Esau [Hairy]. Behold, he also is behind us.’”
19 Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: "Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet.
He enjoined also the second, and the third, and all that followed the herds, saying, “This is how you shall speak to Esau [Hairy], when you find him.
20 Ja sanokaa myös: 'Katso, sinun palvelijasi Jaakob tulee meidän jäljessämme'." Sillä hän ajatteli: "Minä koetan lepyttää häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen; ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan."
You shall say, ‘Not only that, but behold, your servant, Jacob [Supplanter], is behind us.’” For, he said, “I will appease him with the present that goes before me, and afterward I will see his face. Perhaps he will accept me.”
21 Niin lahja kulki hänen edellänsä, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin.
So the present passed over before him, and he himself stayed that night in the camp.
22 Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli.
He rose up that night, and took his two wives, and his two servants, and his eleven sons, and crossed over the ford of the Jabbok.
23 Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken, mitä hänellä oli.
He took them, and sent them over the stream, and sent over that which he had.
24 Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.
Jacob [Supplanter] was left alone, and wrestled with a man there until the breaking of the day.
25 Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.
When he saw that he didn’t prevail against him, he touched the hollow of his thigh, and the hollow of Jacob [Supplanter]’s thigh was strained, as he wrestled.
26 Ja mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa". Mutta hän vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua".
The man said, “Let me go, for the day breaks.” Jacob [Supplanter] said, “I won’t let you go, unless you bless me.”
27 Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob".
He said to him, “What is your name?” He said, “Jacob [Supplanter]”.
28 Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut".
He said, “Your name will no longer be called Jacob [Supplanter], but Israel [God prevails]; for you have fought with God and with men, and have prevailed.”
29 Ja Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi". Hän vastasi: "Miksi kysyt minun nimeäni?" Ja hän siunasi hänet siinä.
Jacob [Supplanter] asked him, “Please tell me your name.” He said, “Why is it that you ask what my name is?” and he blessed him there.
30 Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, "sillä", sanoi hän, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut".
Jacob [Supplanter] called the name of the place Peniel: for, he said, “I have seen God face to face, and my life is preserved.”
31 Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa.
The sun rose on him as he passed over Peniel, and he limped because of his thigh.
32 Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.
Therefore the children of Israel [God prevails] don’t eat the sinew of the hip, which is on the hollow of the thigh, to this day, because he touched the hollow of Jacob [Supplanter]’s thigh in the sinew of the hip.
