Psalmien 95

1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Kommt herzu, laßt uns dem HERRN frohlocken und jauchzen dem Hort unsers Heils!

2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

Lasset uns mit Danken vor sein Angesicht kommen und mit Psalmen ihm jauchzen!

3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

Denn der HERR ist ein großer Gott und ein großer König über alle Götter.

4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

Denn in seiner Hand ist, was die Erde bringet; und die Höhen der Berge sind auch sein.

5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

Denn sein ist das Meer, und er hat's gemacht; und seine Hände haben das Trockne bereitet.

6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

Kommt, laßt uns anbeten und knieen und niederfallen vor dem HERRN, der uns gemacht hat!

7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

Denn er ist unser Gott, und wir das Volk seiner Weide und Schafe seiner Hand. Heute, so ihr seine Stimme höret,

8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

so verstocket euer Herz nicht, wie zu Meriba geschah, wie zu Massa in der Wüste,

9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

da mich eure Väter versuchten, fühleten und sahen mein Werk,

10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

daß ich vierzig Jahre Mühe hatte mit diesem Volk und sprach: Es sind Leute, deren Herz immer den Irrweg will, und die meine Wege nicht lernen wollen;

11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

daß ich schwur in meinem Zorn: Sie sollen nicht zu meiner Ruhe kommen!