Psalmien 81

1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.

Auf der Githith vorzusingen: Assaph. Singet fröhlich Gott, der unsere Stärke ist; jauchzet dem Gott Jakobs!

2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.

Nehmet die Psalmen und gebet her die Pauken, liebliche Harfen mit Psalter.

3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.

Blaset im Neumonden die Posaunen, in unserm Fest der Laubrüste.

4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.

Denn solches ist eine Weise in Israel und ein Recht des Gottes Jakobs.

5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.

Solches hat er zum Zeugnis gesetzt unter Joseph, da sie aus Ägyptenland zogen, und fremde Sprache gehöret hatten,

6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.

da ich ihre Schulter von der Last entlediget hatte, und ihre Hände der Töpfe los wurden.

7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)

Da du mich in der Not anriefest, half ich dir aus; und erhörete dich, da dich das Wetter überfiel, und versuchte dich am Haderwasser. (Sela)

8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!

Höre, mein Volk, ich will unter dir zeugen; Israel, du sollst mich hören,

9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.

daß unter dir kein anderer Gott sei, und du keinen fremden Gott anbetest.

10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.

Ich bin der HERR, dein Gott, der dich aus Ägyptenland geführet hat. Tue deinen Mund weit auf, laß mich ihn füllen!

11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.

Aber mein Volk gehorcht nicht meiner Stimme, und Israel will mein nicht.

12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

So hab ich sie gelassen in ihres Herzens Dünkel, daß sie wandeln nach ihrem Rat.

13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,

Wollte mein Volk mir gehorsam sein und Israel auf meinem Wege gehen,

14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,

so wollte ich ihre Feinde bald dämpfen und meine Hand über ihre Widerwärtigen wenden;

15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,

und die den HERRN hassen, müßten an ihm fehlen; ihre Zeit aber würde ewiglich währen.

16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.