Psalmien 94

1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

HERR, Gott, des die Rache ist, Gott, des die Rache ist, erscheine!

2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

Erhebe dich, du Richter der Welt; vergilt den Hoffärtigen, was sie verdienen!

3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

HERR, wie lange sollen die Gottlosen, wie lange sollen die Gottlosen prahlen

4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

und so trotzig reden, und alle Übeltäter sich so rühmen?

5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

HERR, sie zerschlagen dein Volk und plagen dein Erbe;

6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

Witwen und Fremdlinge erwürgen sie und töten die Waisen

7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

und sagen: “Der HERR sieht's nicht, und der Gott Jakobs achtet's nicht.”

8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

Merket doch, ihr Narren unter dem Volk! Und ihr Toren, wann wollt ihr klug werden?

9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

Der das Ohr gepflanzt hat, sollte der nicht hören? Der das Auge gemacht hat, sollte der nicht sehen?

10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

Der die Heiden züchtigt, sollte der nicht strafen, -der die Menschen lehrt, was sie wissen?

11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

Aber der HERR weiß die Gedanken der Menschen, daß sie eitel sind.

12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

Wohl dem, den du, HERR, züchtigst und lehrst ihn durch dein Gesetz,

13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

daß er Geduld habe, wenn's übel geht, bis dem Gottlosen die Grube bereitet werde!

14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

Denn der HERR wird sein Volk nicht verstoßen noch sein Erbe verlassen.

15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

Denn Recht muß doch Recht bleiben, und dem werden alle frommen Herzen zufallen.

16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

Wer steht bei mir wider die Boshaften? Wer tritt zu mir wider die Übeltäter?

17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

Wo der HERR nicht hülfe, so läge meine Seele schier in der Stille.

18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

Ich sprach: Mein Fuß hat gestrauchelt; aber deine Gnade, HERR, hielt mich.

19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

Ich hatte viel Bekümmernisse in meinem Herzen; aber deine Tröstungen ergötzten meine Seele.

20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

Du wirst ja nimmer eins mit dem schädlichen Stuhl, der das Gesetz übel deutet.

21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

Sie rüsten sich gegen die Seele des Gerechten und verdammen unschuldig Blut.

22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

Aber der HERR ist mein Schutz; mein Gott ist der Hort meiner Zuversicht.

23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.

Und er wird ihnen ihr Unrecht vergelten und wird sie um ihre Bosheit vertilgen; der HERR, unser Gott, wird sie vertilgen.