Psalmien 88

1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

Ein Psalmlied der Kinder Korah, vorzusingen, von der Schwachheit der Elenden. Eine Unterweisung Hemans, des Esrahiten. HERR, Gott, mein Heiland, ich schreie Tag und Nacht vor dir.

2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

Laß mein Gebet vor dich kommen; neige deine Ohren zu meinem Geschrei.

3 Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. (Sheol h7585)

Denn meine Seele ist voll Jammers, und mein Leben ist nahe dem Tode. (Sheol h7585)

4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

Ich bin geachtet gleich denen, die in die Grube fahren; ich bin ein Mann, der keine Hilfe hat.

5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

Ich liege unter den Toten verlassen wie die Erschlagenen, die im Grabe liegen, deren du nicht mehr gedenkst und die von deiner Hand abgesondert sind.

6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

Du hast mich in die Grube hinuntergelegt, in die Finsternis und in die Tiefe.

7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)

Dein Grimm drückt mich; du drängst mich mit allen deinen Fluten. (Sela)

8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

Meine Freunde hast du ferne von mir getan; du hast mich ihnen zum Greuel gemacht. Ich liege gefangen und kann nicht herauskommen.

9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

Meine Gestalt ist jämmerlich vor Elend. HERR, ich rufe dich an täglich; ich breite meine Hände aus zu dir.

10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)

Wirst du denn unter den Toten Wunder tun, oder werden die Verstorbenen aufstehen und dir danken? (Sela)

11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

Wird man in Gräbern erzählen deine Güte, und deine Treue im Verderben?

12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

Mögen denn deine Wunder in der Finsternis erkannt werden oder deine Gerechtigkeit in dem Lande, da man nichts gedenkt?

13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

Aber ich schreie zu dir, HERR, und mein Gebet kommt frühe vor dich.

14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

Warum verstößest du, HERR, meine Seele und verbirgst dein Antlitz vor mir?

15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

Ich bin elend und ohnmächtig, daß ich so verstoßen bin; ich leide deine Schrecken, daß ich fast verzage.

16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

Dein Grimm geht über mich; dein Schrecken drückt mich.

17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

Sie umgeben mich täglich wie Wasser und umringen mich miteinander.

18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

Du machst, daß meine Freunde und Nächsten und meine Verwandten sich ferne von mir halten um solches Elends willen.