Psalmien 81

1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.

Auf der Gittith, vorzusingen, Asaphs. Singet fröhlich Gott, der unsre Stärke ist; jauchzt dem Gott Jakobs!

2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.

Hebet an mit Psalmen und gebet her die Pauken, liebliche Harfen mit Psalter!

3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.

Blaset im Neumond die Posaune, in unserm Fest der Laubhütten!

4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.

Denn solches ist die Weise in Israel und ein Recht des Gottes Jakobs.

5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.

Solche hat er zum Zeugnis gesetzt unter Joseph, da sie aus Ägyptenland zogen und fremde Sprache gehört hatten,

6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.

da ich ihre Schulter von der Last entledigt hatte und ihre Hände der Körbe los wurden.

7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)

Da du mich in der Not anriefst, half ich dir aus; ich erhörte dich, da dich das Wetter überfiel, und versuchte dich am Haderwasser. (Sela)

8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!

Höre, mein Volk, ich will unter dir zeugen; Israel, du sollst mich hören,

9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.

daß unter dir kein anderer Gott sei und du keinen fremden Gott anbetest.

10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.

Ich bin der HERR, dein Gott, der dich aus Ägyptenland geführt hat: Tue deinen Mund weit auf, laß mich ihn füllen!

11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.

Aber mein Volk gehorcht nicht meiner Stimme, und Israel will mich nicht.

12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

So habe ich sie gelassen in ihres Herzens Dünkel, daß sie wandeln nach ihrem Rat.

13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,

Wollte mein Volk mir gehorsam sein und Israel auf meinem Wege gehen,

14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,

so wollte ich ihre Feinde bald dämpfen und meine Hand über ihre Widersacher wenden,

15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,

und denen, die den HERRN hassen, müßte es wider sie fehlen; ihre Zeit aber würde ewiglich währen,

16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.

und ich würde sie mit dem besten Weizen speisen und mit Honig aus dem Felsen sättigen.