Psalmien 78

1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Eine Unterweisung Asaphs. Höre, mein Volk, mein Gesetz; neigt eure Ohren zu der Rede meines Mundes!

2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Ich will meinen Mund auftun zu Sprüchen und alte Geschichten aussprechen,

3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

die wir gehört haben und wissen und unsre Väter uns erzählt haben,

4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

daß wir's nicht verhalten sollten ihren Kindern, die hernach kommen, und verkündigten den Ruhm des HERRN und seine Macht und seine Wunder, die er getan hat.

5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Er richtete ein Zeugnis auf in Jakob und gab ein Gesetz in Israel, das er unsern Vätern gebot zu lehren ihre Kinder,

6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

auf daß es die Nachkommen lernten und die Kinder, die noch sollten geboren werden; wenn sie aufkämen, daß sie es auch ihren Kinder verkündigten,

7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

daß sie setzten auf Gott ihre Hoffnung und nicht vergäßen der Taten Gottes und seine Gebote hielten

8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

und nicht würden wie ihre Väter, eine abtrünnige und ungehorsame Art, welchen ihr Herz nicht fest war und ihr Geist nicht treulich hielt an Gott,

9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

wie die Kinder Ephraim, die geharnischt den Bogen führten, abfielen zur Zeit des Streits.

10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Sie hielten den Bund Gottes nicht und wollten nicht in seinem Gesetz wandeln

11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

und vergaßen seiner Taten und seiner Wunder, die er ihnen erzeigt hatte.

12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Vor ihren Vätern tat er Wunder in Ägyptenland, im Felde Zoan.

13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Er zerteilte das Meer und ließ sie hindurchgehen und stellte das Wasser wie eine Mauer.

14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Er leitete sie des Tages mit einer Wolke und des Nachts mit einem hellen Feuer.

15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Er riß die Felsen in der Wüste und tränkte sie mit Wasser die Fülle

16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

und ließ Bäche aus den Felsen fließen, daß sie hinabflossen wie Wasserströme.

17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Dennoch sündigten sie weiter gegen ihn und erzürnten den Höchsten in der Wüste

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

und versuchten Gott in ihrem Herzen, daß sie Speise forderten für ihre Seelen,

19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

und redeten gegen Gott und sprachen: “Ja, Gott sollte wohl können einen Tisch bereiten in der Wüste?

20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Siehe, er hat wohl den Felsen geschlagen, daß Wasser flossen und Bäche sich ergossen; aber wie kann er Brot geben und seinem Volke Fleisch verschaffen?”

21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Da nun das der HERR hörte, entbrannte er, und Feuer ging an in Jakob, und Zorn kam über Israel,

22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

daß sie nicht glaubten an Gott und hofften nicht auf seine Hilfe.

23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Und er gebot den Wolken droben und tat auf die Türen des Himmels

24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

und ließ das Man auf sie regnen, zu essen, und gab ihnen Himmelsbrot.

25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Sie aßen Engelbrot; er sandte ihnen Speise die Fülle.

26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Er ließ wehen den Ostwind unter dem Himmel und erregte durch seine Stärke den Südwind

27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

und ließ Fleisch auf sie regnen wie Staub und Vögel wie Sand am Meer

28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

und ließ sie fallen unter ihr Lager allenthalben, da sie wohnten.

29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Da aßen sie und wurden allzu satt; er ließ sie ihre Lust büßen.

30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Da sie nun ihre Lust gebüßt hatten und noch davon aßen,

31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

da kam der Zorn Gottes über sie und erwürgte die Vornehmsten unter ihnen und schlug darnieder die Besten in Israel.

32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Aber über das alles sündigten sie noch mehr und glaubten nicht an seine Wunder.

33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Darum ließ er sie dahinsterben, daß sie nichts erlangten und mußten ihr Leben lang geplagt sein.

34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Wenn er sie erwürgte, suchten sie ihn und kehrten sich zu Gott

35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

und gedachten, daß Gott ihr Hort ist und Gott der Höchste ihr Erlöser ist,

36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

und heuchelten mit ihrem Munde und logen ihm mit ihrer Zunge;

37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

aber ihr Herz war nicht fest an ihm, und hielten nicht treulich an seinem Bund.

38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Er aber war barmherzig und vergab die Missetat und vertilgte sie nicht und wandte oft seinen Zorn ab und ließ nicht seinen ganzen Zorn gehen.

39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Denn er gedachte, daß sie Fleisch sind, ein Wind, der dahinfährt und nicht wiederkommt.

40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Wie oft erzürnten sie ihn in der Wüste und entrüsteten ihn in der Einöde!

41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Sie versuchten Gott immer wieder und meisterten den Heiligen in Israel.

42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Sie gedachten nicht an seine Hand des Tages, da er sie erlöste von den Feinden;

43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

wie er denn seine Zeichen in Ägypten getan hatte und seine Wunder im Lande Zoan;

44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

da er ihr Wasser in Blut wandelte, daß sie ihre Bäche nicht trinken konnten;

45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

da er Ungeziefer unter sie schickte, daß sie fraß, und Frösche, die sie verderbten,

46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

und gab ihre Gewächse den Raupen und ihre Saat den Heuschrecken;

47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

da er ihre Weinstöcke mit Hagel schlug und ihre Maulbeerbäume mit Schloßen;

48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

da er ihr Vieh schlug mit Hagel und ihre Herden mit Wetterstrahlen;

49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

da er böse Engel unter sie sandte in seinem grimmigen Zorn und ließ sie toben und wüten und Leid tun;

50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

da er seinen Zorn ließ fortgehen und ihre Seele vor dem Tode nicht verschonte und übergab ihr Leben der Pestilenz;

51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

da er alle Erstgeburt in Ägypten schlug, die Erstlinge ihrer Kraft in den Hütten Hams,

52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

und ließ sein Volk ausziehen wie die Schafe und führte sie wie eine Herde in der Wüste.

53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Und leitete sie sicher, daß sie sich nicht fürchteten; aber ihre Feinde bedeckte das Meer.

54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Und er brachte sie zu seiner heiligen Grenze, zu diesem Berge, den seine Rechte erworben hat,

55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

und vertrieb vor ihnen her die Völker und ließ ihnen das Erbe austeilen und ließ in jener Hütten die Stämme Israels wohnen.

56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Aber sie versuchten und erzürnten Gott den Höchsten und hielten ihre Zeugnisse nicht

57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

und fielen zurück und verachteten alles wie ihre Väter und hielten nicht, gleichwie ein loser Bogen,

58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

und erzürnten ihn mit ihren Höhen und reizten ihn mit ihren Götzen.

59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Und da das Gott hörte, entbrannte er und verwarf Israel ganz,

60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

daß er seine Wohnung zu Silo ließ fahren, die Hütte, da er unter Menschen wohnte,

61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

und gab seine Macht ins Gefängnis und seine Herrlichkeit in die Hand des Feindes

62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

und übergab sein Volk ins Schwert und entbrannte über sein Erbe.

63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Ihre junge Mannschaft fraß das Feuer, und ihre Jungfrauen mußten ungefreit bleiben.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Ihre Priester fielen durchs Schwert, und waren keine Witwen, die da weinen sollten.

65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Und der Herr erwachte wie ein Schlafender, wie ein Starker jauchzt, der vom Wein kommt,

66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

und schlug seine Feinde zurück und hängte ihnen ewige Schande an.

67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Und er verwarf die Hütte Josephs und erwählte nicht den Stamm Ephraim,

68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

sondern erwählte den Stamm Juda, den Berg Zion, welchen er liebte.

69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Und baute sein Heiligtum hoch, wie die Erde, die ewiglich fest stehen soll.

70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Und erwählte seinen Knecht David und nahm ihn von den Schafställen;

71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

von den säugenden Schafen holte er ihn, daß er sein Volk Jakob weiden sollte und sein Erbe Israel.

72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Und er weidete sie auch mit aller Treue und regierte mit allem Fleiß.