Psalmien 74

1 Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?

O God, why have you cast us off for ever? why does your anger smoke against the sheep of your pasture?

2 Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.

Remember your congregation, which you have purchased of old; the rod of your inheritance, which you have redeemed; this mount Zion, wherein you have dwelled.

3 Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.

Lift up your feet to the perpetual desolations; even all that the enemy has done wickedly in the sanctuary.

4 Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.

Your enemies roar in the middle of your congregations; they set up their ensigns for signs.

5 Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,

A man was famous according as he had lifted up axes on the thick trees.

6 Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.

But now they break down the carved work thereof at once with axes and hammers.

7 He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.

They have cast fire into your sanctuary, they have defiled by casting down the dwelling place of your name to the ground.

8 He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.

They said in their hearts, Let us destroy them together: they have burned up all the synagogues of God in the land.

9 Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.

We see not our signs: there is no more any prophet: neither is there among us any that knows how long.

10 Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?

O God, how long shall the adversary reproach? shall the enemy blaspheme your name for ever?

11 Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?

Why withdraw you your hand, even your right hand? pluck it out of your bosom.

12 Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.

For God is my King of old, working salvation in the middle of the earth.

13 Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.

You did divide the sea by your strength: you brake the heads of the dragons in the waters.

14 Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.

You brake the heads of leviathan in pieces, and gave him to be meat to the people inhabiting the wilderness.

15 Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.

You did split the fountain and the flood: you dried up mighty rivers.

16 Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.

The day is yours, the night also is yours: you have prepared the light and the sun.

17 Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.

You have set all the borders of the earth: you have made summer and winter.

18 Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.

Remember this, that the enemy has reproached, O LORD, and that the foolish people have blasphemed your name.

19 Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.

O deliver not the soul of your turtledove to the multitude of the wicked: forget not the congregation of your poor for ever.

20 Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.

Have respect to the covenant: for the dark places of the earth are full of the habitations of cruelty.

21 Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.

O let not the oppressed return ashamed: let the poor and needy praise your name.

22 Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.

Arise, O God, plead your own cause: remember how the foolish man reproaches you daily.

23 Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.

Forget not the voice of your enemies: the tumult of those that rise up against you increases continually.