Psalmien 55

1 Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

Eine Unterweisung Davids, vorzusingen, auf Saitenspiel. Gott, erhöre mein Gebet und verbirg dich nicht vor meinem Flehen.

2 Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

Merke auf mich und erhöre mich, wie ich so kläglich zage und heule,

3 Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

daß der Feind so schreit und der Gottlose drängt; denn sie wollen mir eine Tücke beweisen und sind mir heftig gram.

4 Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

Mein Herz ängstet sich in meinem Leibe, und des Todes Furcht ist auf mich gefallen.

5 Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

Furcht und Zittern ist mich angekommen, und Grauen hat mich überfallen.

6 Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

Ich sprach: O hätte ich Flügel wie Tauben, da ich flöge und wo bliebe!

7 Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)

Siehe, so wollt ich ferne wegfliehen und in der Wüste bleiben. (Sela)

8 Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

Ich wollte eilen, daß ich entrönne vor dem Sturmwind und Wetter.

9 Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

Mache ihre Zunge uneins, Herr, und laß sie untergehen; denn ich sehe Frevel und Hader in der Stadt.

10 He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

Solches geht Tag und Nacht um und um auf ihren Mauern, und Mühe und Arbeit ist drinnen.

11 Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

Schadentun regieret drinnen; Lügen und Trügen läßt nicht von ihrer Gasse.

12 Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

Wenn mich doch mein Feind schändete, wollte ich's leiden; und wenn mein Hasser wider mich pochte, wollte ich mich vor ihm verbergen.

13 Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

Du aber bist mein Geselle, mein Freund und mein Verwandter,

14 Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

die wir freundlich miteinander waren unter uns; wir wandelten im Hause Gottes unter der Menge.

15 Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)

Der Tod übereile sie, daß sie lebendig in die Hölle fahren; denn es ist eitel Bosheit unter ihrem Haufen. (Sheol h7585)

16 Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

Ich aber will zu Gott rufen, und der HERR wird mir helfen.

17 Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

Des Abends, Morgens und Mittags will ich klagen und heulen, so wird er meine Stimme hören.

18 Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

Er erlöst meine Seele von denen, die an mich wollen, und schafft ihr Ruhe; denn ihrer viele sind wider mich.

19 Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

Gott wird hören und sie demütigen, der allewege bleibt. (Sela) Denn sie werden nicht anders und fürchten Gott nicht.

20 He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

Sie legen ihre Hände an seine Friedsamen und entheiligen seinen Bund.

21 Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

Ihr Mund ist glätter denn Butter, und sie haben Krieg im Sinn; ihre Worte sind gelinder denn Öl, und sind doch bloße Schwerter.

22 Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

Wirf dein Anliegen auf den HERRN; der wird dich versorgen und wird den Gerechten nicht ewiglich in Unruhe lassen.

23 Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.

Aber, Gott, du wirst sie hinunterstoßen in die tiefe Grube: die Blutgierigen und Falschen werden ihr Leben nicht zur Hälfte bringen. Ich aber hoffe auf dich.