Psalmien 38

1 Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!

Ein Psalm Davids, zum Gedächtnis. HERR, strafe mich nicht in deinem Zorn und züchtige mich nicht in deinem Grimm.

2 Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.

Denn deine Pfeile stecken in mir, und deine Hand drückt mich.

3 Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.

Es ist nichts Gesundes an meinem Leibe vor deinem Drohen und ist kein Friede in meinen Gebeinen vor meiner Sünde.

4 Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.

Denn meine Sünden gehen über mein Haupt; wie eine schwere Last sind sie mir zu schwer geworden.

5 Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.

Meine Wunden stinken und eitern vor meiner Torheit.

6 Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.

Ich gehe krumm und sehr gebückt; den ganzen Tag gehe ich traurig.

7 Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.

Denn meine Lenden verdorren ganz, und ist nichts Gesundes an meinem Leibe.

8 Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.

Es ist mir gar anders denn zuvor, und ich bin sehr zerstoßen. Ich heule vor Unruhe meines Herzens.

9 Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.

Herr, vor dir ist alle meine Begierde, und mein Seufzen ist dir nicht verborgen.

10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.

Mein Herz bebt, meine Kraft hat mich verlassen, und das Licht meiner Augen ist nicht bei mir.

11 Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

Meine Lieben und Freunde treten zurück und scheuen meine Plage, und meine Nächsten stehen ferne.

12 Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.

Und die mir nach dem Leben trachten, stellen mir nach; und die mir übelwollen, reden, wie sie Schaden tun wollen, und gehen mit eitel Listen um.

13 Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,

Ich aber muß sein wie ein Tauber und nicht hören, und wie ein Stummer, der seinen Mund nicht auftut,

14 Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.

und muß sein wie einer, der nicht hört und der keine Widerrede in seinem Munde hat.

15 Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.

Aber ich harre, HERR, auf dich; du, Herr, mein Gott, wirst erhören.

16 Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.

Denn ich denke: Daß sie sich ja nicht über mich freuen! Wenn mein Fuß wankte, würden sie sich hoch rühmen wider mich.

17 Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.

Denn ich bin zu Leiden gemacht, und mein Schmerz ist immer vor mir.

18 Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.

Denn ich zeige meine Missetat an und sorge wegen meiner Sünde.

19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.

Aber meine Feinde leben und sind mächtig; die mich unbillig hassen, derer ist viel.

20 Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.

Und die mir Arges tun um Gutes, setzen sich wider mich, darum daß ich an dem Guten halte.

21 Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!

Verlaß mich nicht, HERR! Mein Gott, sei nicht ferne von mir!

22 Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!

Eile, mir beizustehen, Herr, meine Hilfe.