Psalmien 18
1 Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
Ein Psalm, vorzusingen, Davids, des Knechtes des HERRN, welcher hat dem Herrn die Worte dieses Liedes geredet zur Zeit, da ihn der HERR errettet hatte von der Hand aller seiner Feinde und von der Hand Sauls, und sprach: Herzlich lieb habe ich dich, HERR, meine Stärke!
2 Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
HERR, mein Fels, meine Burg, mein Erretter, mein Gott, mein Hort, auf den ich traue, mein Schild und Horn meines Heils und mein Schutz!
3 Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
Ich rufe an den HERRN, den Hochgelobten, so werde ich von meinen Feinden erlöst.
4 Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Es umfingen mich des Todes Bande, und die Bäche des Verderbens erschreckten mich.
Der Hölle Bande umfingen mich, und des Todes Stricke überwältigten mich. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
Da mir angst war, rief ich den HERRN an und schrie zu meinem Gott; da erhörte er meine Stimme von seinem Tempel, und mein Schreien kam vor ihn zu seinen Ohren.
7 Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
Die Erde bebte und ward bewegt, und die Grundfesten der Berge regten sich und bebten, da er zornig war.
8 Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Dampf ging von seiner Nase und verzehrend Feuer von seinem Munde, daß es davon blitzte.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Er neigte den Himmel und fuhr herab, und Dunkel war unter seinen Füßen.
10 Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
Und er fuhr auf dem Cherub und flog daher; er schwebte auf den Fittichen des Windes.
11 Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
Sein Gezelt um ihn her war finster und schwarze, dicke Wolken, darin er verborgen war.
12 Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
Vom Glanz vor ihm trennten sich die Wolken mit Hagel und Blitzen.
13 Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
Und der HERR donnerte im Himmel, und der Höchste ließ seinen Donner aus mit Hagel und Blitzen.
14 Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
Er schoß seine Strahlen und zerstreute sie; er ließ sehr blitzen und schreckte sie.
15 Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
Da sah man das Bett der Wasser, und des Erdbodens Grund ward aufgedeckt, HERR, von deinem Schelten, von dem Odem und Schnauben deiner Nase.
16 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
Er streckte seine Hand aus von der Höhe und holte mich und zog mich aus großen Wassern.
17 Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
Er errettete mich von meinen starken Feinden, von meinen Hassern, die mir zu mächtig waren,
18 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
die mich überwältigten zur Zeit meines Unglücks; und der HERR ward meine Zuversicht.
19 Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
Und er führte mich aus ins Weite. Er riß mich heraus; denn er hatte Lust zu mir.
20 Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Der HERR tut wohl an mir nach meiner Gerechtigkeit; er vergilt mir nach der Reinigkeit meiner Hände.
21 Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
Denn ich halte die Wege des HERRN und bin nicht gottlos wider meinen Gott.
22 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
Denn alle seine Rechte habe ich vor Augen, und seine Gebote werfe ich nicht von mir;
23 Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
sondern ich bin ohne Tadel vor ihm und hüte mich vor Sünden.
24 Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
Darum vergilt mir der HERR nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinigkeit meiner Hände vor seinen Augen.
25 Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Bei den Heiligen bist du heilig, und bei den Frommen bist du fromm,
26 Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
und bei den Reinen bist du rein, und bei den Verkehrten bist du verkehrt.
27 Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
Denn du hilfst dem elenden Volk, und die hohen Augen erniedrigst du.
28 Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
Denn du erleuchtest meine Leuchte; der HERR, mein Gott, macht meine Finsternis licht.
29 Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Denn mit dir kann ich Kriegsvolk zerschlagen und mit meinem Gott über die Mauer springen.
30 Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
Gottes Wege sind vollkommen; die Reden des HERRN sind durchläutert. Er ist ein Schild allen, die ihm vertrauen.
31 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
Denn wo ist ein Gott außer dem HERRN, oder ein Hort außer unserm Gott?
32 Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
Gott rüstet mich mit Kraft und macht meine Wege ohne Tadel.
33 Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
Er macht meine Füße gleich den Hirschen und stellt mich auf meine Höhen.
34 Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
Er lehrt meine Hand streiten und lehrt meinen Arm einen ehernen Bogen spannen.
35 Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
Du gibst mir den Schild deines Heils, und deine Rechte stärkt mich; und wenn du mich demütigst, machst du mich groß.
36 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
Du machst unter mir Raum zu gehen, daß meine Knöchel nicht wanken.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
Ich will meinen Feinden nachjagen und sie ergreifen, und nicht umkehren, bis ich sie umgebracht habe.
38 Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
Ich will sie zerschmettern; sie sollen mir nicht widerstehen und müssen unter meine Füße fallen.
39 Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Du kannst mich rüsten mit Stärke zum Streit; du kannst unter mich werfen, die sich wider mich setzen.
40 Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
Du gibst mir meine Feinde in die Flucht, daß ich meine Hasser verstöre.
41 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Sie rufen-aber da ist kein Helfer-zum HERRN; aber er antwortet ihnen nicht.
42 Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
Ich will sie zerstoßen wie Staub vor dem Winde; ich will sie wegräumen wie den Kot auf der Gasse.
43 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Du hilfst mir von dem zänkischen Volk und machst mich zum Haupt unter den Heiden; ein Volk, das ich nicht kannte, dient mir;
44 Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
es gehorcht mir mit gehorsamen Ohren. Ja, den Kindern der Fremde hat's wider mich gefehlt;
45 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
die Kinder der Fremde verschmachten und kommen mit Zittern aus ihren Burgen.
46 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
Der HERR lebt, und gelobt sei mein Hort; und erhoben werde der Gott meines Heils,
47 Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
der Gott, der mir Rache gibt und zwingt die Völker unter mich;
48 Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
der mich errettet von meinen Feinden und erhöht mich aus denen, die sich wider mich setzen; du hilfst mir von den Frevlern.
49 Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
Darum will ich dir danken, HERR, unter den Heiden und deinem Namen lobsingen,
50 Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
der seinem König großes Heil beweist und wohltut seinem Gesalbten, David und seinem Samen ewiglich.
