Psalmien 132

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

Ein Lied im höhern Chor. Gedenke, HERR, an David und all sein Leiden,

2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

der dem HERRN schwur und gelobte dem Mächtigen Jakobs:

3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

“Ich will nicht in die Hütte meines Hauses gehen noch mich aufs Lager meines Bettes legen,

4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

ich will meine Augen nicht schlafen lassen noch meine Augenlider schlummern,

5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

bis ich eine Stätte finde für den HERRN, zur Wohnung des Mächtigen Jakobs.”

6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

Siehe, wir hörten von ihr in Ephratha; wir haben sie gefunden auf dem Felde des Waldes.

7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

Wir wollen in seine Wohnung gehen und anbeten vor seinem Fußschemel.

8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

HERR, mache dich auf zu deiner Ruhe, du und die Lade deiner Macht!

9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

Deine Priester laß sich kleiden mit Gerechtigkeit und deine Heiligen sich freuen.

10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

Wende nicht weg das Antlitz deines Gesalbten um deines Knechtes David willen.

11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

Der HERR hat David einen wahren Eid geschworen, davon wird er sich nicht wenden: “Ich will dir auf deinen Stuhl setzen die Frucht deines Leibes.

12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

Werden deine Kinder meinen Bund halten und mein Zeugnis, das ich sie lehren werde, so sollen auch ihre Kinder auf deinem Stuhl sitzen ewiglich.”

13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

Denn der HERR hat Zion erwählt und hat Lust, daselbst zu wohnen.

14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

“Dies ist meine Ruhe ewiglich, hier will ich wohnen; denn es gefällt mir wohl.

15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

Ich will ihre Speise segnen und ihren Armen Brot genug geben.

16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

Ihre Priester will ich mit Heil kleiden, und ihre Heiligen sollen fröhlich sein.

17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

Daselbst soll aufgehen das Horn Davids; ich habe meinen Gesalbten eine Leuchte zugerichtet.

18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.

Seine Feinde will ich mit Schanden kleiden; aber über ihm soll blühen seine Krone.”