Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Ein Lied im höhern Chor. Sie haben mich oft gedrängt von meiner Jugend auf, so sage Israel,

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

sie haben mich oft gedrängt von meiner Jugend auf; aber sie haben mich nicht übermocht.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Die Pflüger haben auf meinen Rücken geackert und ihre Furchen lang gezogen.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Der HERR, der gerecht ist, hat der Gottlosen Seile abgehauen.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Ach daß müßten zu Schanden werden und zurückkehren alle, die Zion gram sind!

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Ach daß sie müßten sein wie das Gras auf den Dächern, welches verdorrt, ehe man es ausrauft,

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

von welchem der Schnitter seine Hand nicht füllt noch der Garbenbinder seinen Arm

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

und die vorübergehen nicht sprechen: “Der Segen des HERRN sei über euch! wir segnen euch im Namen des HERRN”!