Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Ein Lied im höhern Chor. Ich rufe zu dem HERRN in meiner Not, und er erhört mich.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

HERR, errette meine Seele von den Lügenmäulern, von den falschen Zungen.

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Was kann mir die falsche Zunge tun, was kann sie ausrichten?

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Sie ist wie scharfe Pfeile eines Starken, wie Feuer in Wachholdern.

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Wehe mir, daß ich ein Fremdling bin unter Mesech; ich muß wohnen unter den Hütten Kedars.

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Es wird meiner Seele lang, zu wohnen bei denen, die den Frieden hassen.

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Ich halte Frieden; aber wenn ich rede, so fangen sie Krieg an.