Psalmien 102

1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Ein Gebet des Elenden, so er betrübt ist und seine Klage vor dem HERRN ausschüttet. HERR, höre mein Gebet und laß mein Schreien zu dir kommen!

2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Verbirg dein Antlitz nicht vor mir in der Not, neige deine Ohren zu mir; wenn ich dich anrufe, so erhöre mich bald!

3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Denn meine Tage sind vergangen wie ein Rauch, und meine Gebeine sind verbrannt wie ein Brand.

4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Mein Herz ist geschlagen und verdorrt wie Gras, daß ich auch vergesse, mein Brot zu essen.

5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Mein Gebein klebt an meinem Fleisch vor Heulen und Seufzen.

6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Ich bin wie eine Rohrdommel in der Wüste; ich bin gleich wie ein Käuzlein in den verstörten Stätten.

7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Ich wache und bin wie ein einsamer Vogel auf dem Dache.

8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Täglich schmähen mich meine Feinde; und die mich verspotten, schwören bei mir.

9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Denn ich esse Asche wie Brot und mische meinen Trank mit Weinen

10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

vor deinem Drohen und Zorn, daß du mich aufgehoben und zu Boden gestoßen hast.

11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

Meine Tage sind dahin wie Schatten, und ich verdorre wie Gras.

12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Du aber, HERR, bleibst ewiglich und dein Gedächtnis für und für.

13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Du wollest dich aufmachen und über Zion erbarmen; denn es ist Zeit, daß du ihr gnädig seist, und die Stunde ist gekommen.

14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Denn deine Knechte wollten gerne, daß sie gebaut würde, und sähen gerne, daß ihre Steine und Kalk zugerichtet würden,

15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

daß die Heiden den Namen des HERRN fürchten und alle Könige auf Erden dein Ehre,

16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

daß der HERR Zion baut und erscheint in seiner Ehre.

17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Er wendet sich zum Gebet der Verlassenen und verschmäht ihr Gebet nicht.

18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Das werde geschrieben auf die Nachkommen; und das Volk, das geschaffen soll werden, wird den HERRN loben.

19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

Denn er schaut von seiner heiligen Höhe, und der HERR sieht vom Himmel auf die Erde,

20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

daß er das Seufzen des Gefangenen höre und losmache die Kinder des Todes,

21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

auf daß sie zu Zion predigen den Namen des HERRN und sein Lob zu Jerusalem,

22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

wenn die Völker zusammenkommen und die Königreiche, dem HERRN zu dienen.

23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Er demütigt auf dem Wege meine Kraft; er verkürzt meine Tage.

24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Ich sage: Mein Gott, nimm mich nicht weg in der Hälfte meiner Tage! Deine Jahre währen für und für.

25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Du hast vormals die Erde gegründet, und die Himmel sind deiner Hände Werk.

26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Sie werden vergehen, aber du bleibest. Sie werden veralten wie ein Gewand; sie werden verwandelt wie ein Kleid, wenn du sie verwandeln wirst.

27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Du aber bleibest, wie du bist, und deine Jahre nehmen kein Ende.

28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

Die Kinder deiner Knechte werden bleiben, und ihr Same wird vor dir gedeihen.