Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
Then Eliphaz the Temanite answered and said,
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
If we assay to commune with you, will you be grieved? but who can withhold himself from speaking?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
Behold, you have instructed many, and you have strengthened the weak hands.
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
Your words have upheld him that was falling, and you have strengthened the feeble knees.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
But now it is come on you, and you faint; it touches you, and you are troubled.
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
Is not this your fear, your confidence, your hope, and the uprightness of your ways?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
Remember, I pray you, who ever perished, being innocent? or where were the righteous cut off?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
Even as I have seen, they that plow iniquity, and sow wickedness, reap the same.
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
By the blast of God they perish, and by the breath of his nostrils are they consumed.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, and the teeth of the young lions, are broken.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
The old lion perishes for lack of prey, and the stout lion’s whelps are scattered abroad.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
Now a thing was secretly brought to me, and my ear received a little thereof.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
In thoughts from the visions of the night, when deep sleep falls on men,
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
Fear came on me, and trembling, which made all my bones to shake.
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
Then a spirit passed before my face; the hair of my flesh stood up:
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
It stood still, but I could not discern the form thereof: an image was before my eyes, there was silence, and I heard a voice, saying,
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
Shall mortal man be more just than God? shall a man be more pure than his maker?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
Behold, he put no trust in his servants; and his angels he charged with folly:
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
How much less in them that dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, which are crushed before the moth?
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
They are destroyed from morning to evening: they perish for ever without any regarding it.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
Does not their excellency which is in them go away? they die, even without wisdom.
