Jobin 39

1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

Sais-tu l'époque où met bas le chamois? Et présides-tu à la délivrance des biches?

2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

Comptes-tu les mois que dure le temps de leur portée, et connais-tu l'époque où elles faonnent?

3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

Elles se baissent, laissent leurs petits naître, et secouent leurs douleurs;

4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

leurs petits deviennent forts, grandissent en plein air; ils partent, et ne reviennent plus à elles.

5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

Qui est-ce qui a mis l'onagre en liberté, et lâché les liens de l'âne sauvage,

6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

auquel je donnai le désert pour logis, et la plaine salée pour habitation?

7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

Il se rit de la rumeur des villes, et les cris du meneur ne frappent pas son oreille.

8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

Ce qu'il attrape sur les montagnes est sa pâture, et il est en quête de tous les brins d'herbe.

9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

Le buffle consent-il à te servir? Ou passe-t-il la nuit à côté de ta crèche?

10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Attaches-tu par une corde le buffle au sillon? Ou herse-t-il les guérêts à ta suite?

11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Te fies-tu en lui, parce que grande est sa force? Et t'en remets-tu à lui de ton labour?

12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

Comptes-tu qu'il fasse rentrer les récoltes, et les entasse sur ton aire?

13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

L'autruche bat joyeusement de l'aile: serait-ce la plume et le duvet du volatile aimant?

14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

Non! elle abandonne ses œufs à la terre, et les laisse chauffer dans le sable;

15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

et elle oublie qu'un pied peut les fouler, et une bête des champs les écraser! Elle est dure pour sa famille,

16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

qui lui devient étrangère; elle a pondu en vain, et n'en est point émue;

17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

car Dieu lui fait oublier d'être sage, et ne lui donne point part à la prudence.

18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Quand elle se lève, et prend son essor, elle se rit du cheval et de son cavalier.

19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Est-ce toi qui dotes le cheval de la bravoure, et revêts son col d'un crin frémissant?

20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Le fais-tu bondir, comme la sauterelle? Son souffle avec noblesse résonne dans ses naseaux, et il inspire l'effroi.

21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Il fouit le sol, et s'applaudit de sa force; il s'avance au devant des armes,

22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

il se rit de la peur, et ne tremble pas, et il ne recule point en face de l'épée.

23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

Sur lui retentit le carquois, la lance étincelante et le javelot.

24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

De son pas il dévore le terrain qui s'émeut et tremble; il ne se contient plus au son de la trompette;

25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

à l'ouïe de la trompette il dit: En avant! De loin il pressent la bataille, la clameur des chefs, et le cri de guerre.

26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Est-ce par un effet de ton intelligence que l'épervier prend son vol, et déployant ses ailes gagne le Midi?

27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Est-ce à ton ordre que l'aigle s'élève, et va placer son aire sur les hauteurs?

28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

Il habite les rochers, et se loge sur les cîmes des rochers, le sommet des montagnes;

29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

de là il épie sa proie, et ses yeux voient au loin,

30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.

et ses petits sucent le sang, et, là où sont des cadavres, il se trouve.