Jobin 15

1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

Da antwortete Eliphas von Theman und sprach:

2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

Soll ein weiser Mann so aufgeblasene Worte reden und seinen Bauch so blähen mit leeren Reden?

3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

Du verantwortest dich mit Worten, die nicht taugen, und dein Reden ist nichts nütze.

4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

Du hast die Furcht fahren lassen und redest verächtlich vor Gott.

5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

Denn deine Missetat lehrt deinen Mund also, und hast erwählt eine listige Zunge.

6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

Dein Mund verdammt dich, und nicht ich; deine Lippen zeugen gegen dich.

7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

Bist du der erste Mensch geboren? bist du vor allen Hügeln empfangen?

8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

Hast du Gottes heimlichen Rat gehört und die Weisheit an dich gerissen?

9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

Was weißt du, das wir nicht wissen? was verstehst du, das nicht bei uns sei?

10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

Es sind Graue und Alte unter uns, die länger gelebt haben denn dein Vater.

11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

Sollten Gottes Tröstungen so gering vor dir gelten und ein Wort, in Lindigkeit zu dir gesprochen?

12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

Was nimmt dein Herz vor? was siehst du so stolz?

13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

Was setzt sich dein Mut gegen Gott, daß du solche Reden aus deinem Munde lässest?

14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

Was ist ein Mensch, daß er sollte rein sein, und daß er sollte gerecht sein, der von einem Weibe geboren ist?

15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

Siehe, unter seinen Heiligen ist keiner ohne Tadel, und die im Himmel sind nicht rein vor ihm.

16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

Wie viel weniger ein Mensch, der ein Greuel und schnöde ist, der Unrecht säuft wie Wasser.

17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

Ich will dir's zeigen, höre mir zu, und ich will dir erzählen, was ich gesehen habe,

18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

was die Weisen gesagt haben und ihren Vätern nicht verhohlen gewesen ist,

19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

welchen allein das Land gegeben war, daß kein Fremder durch sie gehen durfte:

20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

“Der Gottlose bebt sein Leben lang, und dem Tyrannen ist die Zahl seiner Jahre verborgen.

21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

Was er hört, das schreckt ihn; und wenn's gleich Friede ist, fürchtet er sich, der Verderber komme,

22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

glaubt nicht, daß er möge dem Unglück entrinnen, und versieht sich immer des Schwerts.

23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

Er zieht hin und her nach Brot, und es dünkt ihn immer, die Zeit seines Unglücks sei vorhanden.

24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

Angst und Not schrecken ihn und schlagen ihn nieder wie ein König mit seinem Heer.

25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

Denn er hat seine Hand wider Gott gestreckt und sich wider den Allmächtigen gesträubt.

26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

Er läuft mit dem Kopf an ihn und ficht halsstarrig wider ihn.

27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

Er brüstet sich wie ein fetter Wanst und macht sich feist und dick.

28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

Er wohnt in verstörten Städten, in Häusern, da man nicht bleiben darf, die auf einem Haufen liegen sollen.

29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

Er wird nicht reich bleiben, und sein Gut wird nicht bestehen, und sein Glück wird sich nicht ausbreiten im Lande.

30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

Unfall wird nicht von ihm lassen. Die Flamme wird seine Zweige verdorren, und er wird ihn durch den Odem seines Mundes wegnehmen.

31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

Er wird nicht bestehen, denn er ist in seinem eiteln Dünkel betrogen; und eitel wird sein Lohn werden.

32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

Er wird ein Ende nehmen vor der Zeit; und sein Zweig wird nicht grünen.

33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

Er wird abgerissen werden wie eine unzeitige Traube vom Weinstock, und wie ein Ölbaum seine Blüte abwirft.

34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

Denn der Heuchler Versammlung wird einsam bleiben; und das Feuer wird fressen die Hütten derer, die Geschenke nehmen.

35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.

Sie gehen schwanger mit Unglück und gebären Mühsal, und ihr Schoß bringt Trug.”