Jobin 12

1 Niin vastasi Job ja sanoi:

Da antwortete Hiob und sprach:

2 Te olette miehet; taito kuolee teidän kanssanne.

Ja, ihr seid die Leute, mit euch wird die Weisheit sterben!

3 Minulla on niin sydän kuin teilläkin, enkä ole alemmaisempi teitä: kuka se on, joka ei näitä tiedä?

Ich habe so wohl ein Herz als ihr und bin nicht geringer denn ihr; und wer ist, der solches nicht wisse?

4 Joka lähimmäiseltänsä pilkataan, niinkuin minä, hän rukoilee Jumalaa, ja hän kuulee häntä: hurskas ja vakaa pilkataan.

Ich muß von meinem Nächsten verlacht sein, der ich Gott anrief, und er erhörte mich. Der Gerechte und Fromme muß verlacht sein

5 Hän on ylönkatsottu kynttiläinen ylpeiden ajatuksissa, valmistettu, että he siihen loukkaavat jalkansa,

und ist ein verachtet Lichtlein vor den Gedanken der Stolzen, steht aber, daß sie sich daran ärgern.

6 Ryövärein majoissa on kyllä, ja he härsyttelevät rohkiasti Jumalaa, ehkä Jumala on sen antanut heidän käteensä.

Der Verstörer Hütten haben die Fülle, und Ruhe haben, die wider Gott toben, die ihren Gott in der Faust führen.

7 Kysy siis eläimiltä, ja he opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, ja he sanovat sinulle.

Frage doch das Vieh, das wird dich's lehren und die Vögel unter dem Himmel, die werden dir's sagen;

8 Taikka puhu maan kanssa, ja hän opettaa sinua; ja kalat meressä ilmoittavat sinulle.

oder rede mit der Erde, die wird dich's lehren, und die Fische im Meer werden dir's erzählen.

9 Kuka se on, joka ei kaikkia näitä tiedä, että Herran käsi on ne tehnyt?

Wer erkennte nicht an dem allem, daß des HERRN Hand solches gemacht hat?

10 Että hänen kädessänsä on kaikkein elävien sielu, ja kunkin lihan henki?

daß in seiner Hand ist die Seele alles dessen, was da lebt, und der Geist des Fleisches aller Menschen?

11 Eikö korva koettele puhetta, ja suu maista ruokaa?

Prüft nicht das Ohr die Rede? und der Mund schmeckt die Speise?

12 Vanhoilla on taito, ja pitkä-ijällisillä ymmärrys.

Ja, “bei den Großvätern ist die Weisheit, und der Verstand bei den Alten”.

13 Hänen tykönänsä on taito ja voima; hänen on neuvo ja ymmärrys.

Bei ihm ist Weisheit und Gewalt, Rat und Verstand.

14 Katso, koska hän kukistaa, niin ei auta rakentamaan: koska hän jonkun salpaa, niin ei kenkään taida avata.

Siehe, wenn er zerbricht, so hilft kein Bauen; wenn er jemand einschließt, kann niemand aufmachen.

15 Katso, koska hän pidättää veden, niin kaikki kuivettuu, ja koska hän laskee, niin se kääntää maan.

Siehe, wenn er das Wasser verschließt, so wird alles dürr; und wenn er's ausläßt, so kehrt es das Land um.

16 Hän on vahva Ja pysyväinen: hänen on se joka eksyy, ja se joka eksyttää.

Er ist stark und führt es aus. Sein ist, der da irrt und der da verführt.

17 Hän johdattaa kavalat niinkuin saaliin, ja saattaa tuomarit tyhmäksi.

Er führt die Klugen wie einen Raub und macht die Richter toll.

18 Hän päästää kuningasten siteet, ja vyöttää heidän kupeensa.

Er löst auf der Könige Zwang und bindet mit einem Gurt ihre Lenden.

19 Papit vie hän niinkuin saaliin, ja väkevät kukistaa.

Er führt die Priester wie einen Raub und bringt zu Fall die Festen.

20 Hän vääntää pois totisten huulet, vanhain toimen ottaa hän pois.

Er entzieht die Sprache den Bewährten und nimmt weg den Verstand der Alten.

21 Hän kaataa ylönkatseen päämiesten päälle, ja voimallisten väkevyyden hajoittaa.

Er schüttet Verachtung auf die Fürsten und macht den Gürtel der Gewaltigen los.

22 Hän ilmoittaa pimiät perustukset, ja kuoleman varjon saattaa hän valkeuteen.

Er öffnet die finsteren Gründe und bringt heraus das Dunkel an das Licht.

23 Hän saattaa kansat suureksi, ja taas hukuttaa heidät; hän levittää kansan, ja taas vie pois heidät.

Er macht etliche zu großem Volk und bringt sie wieder um. Er breitet ein Volk aus und treibt es wieder weg.

24 Hän ottaa pois maan kansan ruhtinasten sydämet, ja eksyttää heitä korvessa, jossa ei tietä ole.

Er nimmt weg den Mut der Obersten des Volkes im Lande und macht sie irre auf einem Umwege, da kein Weg ist,

25 Ja he koperoitsevat pimeydessä ilman valkeutta; ja hän eksyttää heitä kuin juopuneita.

daß sie in Finsternis tappen ohne Licht; und macht sie irre wie die Trunkenen.