Psalms 9
1 To the chief Musician. Upon Muthlabben. A Psalm of David. I will praise Jehovah with my whole heart; I will recount all thy marvellous works.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Kuole pojan puolesta"; Daavidin virsi. Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi.
2 I will be glad and rejoice in thee; I will sing forth thy name, O Most High.
Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein.
3 When mine enemies turned back, they stumbled and perished at thy presence:
Sillä minun viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat sinun kasvojesi edessä.
4 For thou hast maintained my right and my cause. Thou sittest on the throne, judging righteously.
Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit minun asiani, sinä istuit valtaistuimelle, sinä vanhurskas tuomari.
5 Thou hast rebuked the nations, thou hast destroyed the wicked; thou hast put out their name for ever and ever.
Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi.
6 O enemy! destructions are ended for ever. — Thou hast also destroyed cities, even the remembrance of them hath perished.
Viholliset ovat tuhotut, ikuisiksi raunioiksi tulleet; kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut.
7 But Jehovah sitteth for ever; he hath ordained his throne for judgment.
Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa.
8 And it is he that will judge the world with righteousness; he shall execute judgment upon the peoples with equity.
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan.
9 And Jehovah will be a refuge to the oppressed one, a refuge in times of distress.
Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina.
10 And they that know thy name will confide in thee; for thou, Jehovah, hast not forsaken them that seek thee.
Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.
11 Sing psalms to Jehovah who dwelleth in Zion; tell among the peoples his doings.
Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan.
12 For when he maketh inquisition for blood, he remembereth them; the cry of the afflicted ones hath he not forgotten.
Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unhota kurjain huutoa.
13 Be gracious unto me, O Jehovah; consider mine affliction from them that hate me, lifting me up from the gates of death:
Armahda minua, Herra, katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista,
14 That I may declare all thy praise in the gates of the daughter of Zion. I will be joyful in thy salvation.
että minä julistaisin kaikki sinun ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa, riemuitsisin sinun avustasi.
15 The nations are sunk down in the pit [that] they made; in the net that they hid is their own foot taken.
Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa takertui verkkoon, jonka he virittivät.
16 Jehovah is known [by] the judgment he hath executed: the wicked is ensnared in the work of his own hands. (Higgaion, Selah)
Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi, on pitänyt tuomiot, kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. -Kanteleen välisoitto. (Sela)
Jumalattomat peräytyvät tuonelaan, kaikki pakanat, jotka unhottavat Jumalan. (Sheol h7585)
18 For the needy one shall not be forgotten alway; the hope of the meek shall not perish for ever.
Sillä ei köyhää unhoteta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.
19 Arise, Jehovah; let not man prevail: let the nations be judged in thy sight.
Nouse, Herra, älä salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat sinun kasvojesi edessä.
20 Put them in fear, Jehovah: that the nations may know themselves to be but men. (Selah)
Saata, Herra, heidät pelkoon. Tietäkööt pakanat olevansa vain ihmisiä. (Sela)
