Psalms 10

1 Why, Jehovah, standest thou afar off? [Why] hidest thou thyself in times of distress?

Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

2 The wicked, in his pride, doth hotly pursue the afflicted. They shall be taken in the devices that they have imagined.

Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.

3 For the wicked boasteth of his soul's desire, and he blesseth the covetous; he contemneth Jehovah.

Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

4 The wicked [saith], in the haughtiness of his countenance, He doth not search out: all his thoughts are, There is no God!

Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.

5 His ways always succeed; thy judgments are far above out of his sight; [as for] all his adversaries, he puffeth at them.

Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

6 He saith in his heart, I shall not be moved; from generation to generation I shall be in no adversity.

Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".

7 His mouth is full of cursing, and deceit, and oppression; under his tongue is mischief and iniquity.

Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

8 He sitteth in the lurking-places of the villages; in the secret places doth he slay the innocent: his eyes watch for the wretched.

Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

9 He lieth in wait secretly, like a lion in his thicket; he lieth in wait to catch the afflicted: he doth catch the afflicted, drawing him into his net.

Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

10 He croucheth, he boweth down, that the wretched may fall by his strong ones.

Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

11 He saith in his heart, God hath forgotten, he hideth his face, he will never see [it].

Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".

12 Arise, Jehovah; O God, lift up thy hand: forget not the afflicted.

Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.

13 Wherefore doth the wicked contemn God? He hath said in his heart, Thou wilt not require [it].

Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"

14 Thou hast seen [it], for thou thyself beholdest trouble and vexation, to requite by thy hand. The wretched committeth himself unto thee; thou hast been the helper of the fatherless.

Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.

15 Break thou the arm of the wicked, and as for the evil man, seek out his wickedness [till] thou find none.

Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.

16 Jehovah is King for ever and ever: the nations have perished out of his land.

Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

17 Jehovah, thou hast heard the desire of the meek, thou hast established their heart: thou causest thine ear to hear,

Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,

18 To do justice to the fatherless and the oppressed one, that the man of the earth may terrify no more.

auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.