Psalms 44
1 To the chief Musician. Of the sons of Korah. An instruction. O God, with our ears have we heard, our fathers have told us, the work thou wroughtest in their days, in the days of old:
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
2 Thou, by thy hand, didst dispossess the nations, but them thou didst plant; thou didst afflict the peoples, but them didst thou cause to spread out.
Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
3 For not by their own sword did they take possession of the land, neither did their own arm save them; but thy right hand, and thine arm, and the light of thy countenance, because thou hadst delight in them.
Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
4 Thou thyself art my king, O God: command deliverance for Jacob.
Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
5 Through thee will we push down our adversaries; through thy name will we tread them under that rise up against us.
Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
6 For I will not put confidence in my bow, neither shall my sword save me.
Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
7 For thou hast saved us from our adversaries, and hast put them to shame that hate us.
vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
8 In God will we boast all the day, and we will praise thy name for ever. (Selah)
Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
9 But thou hast cast off, and put us to confusion, and dost not go forth with our armies;
Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
10 Thou hast made us to turn back from the adversary, and they that hate us spoil for themselves;
Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
11 Thou hast given us over like sheep [appointed] for meat, and hast scattered us among the nations;
Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
12 Thou hast sold thy people for nought, and hast not increased [thy wealth] by their price;
Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
13 Thou makest us a reproach to our neighbours, a mockery and a derision for them that are round about us;
Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
14 Thou makest us a byword among the nations, a shaking of the head among the peoples.
Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
15 All the day my confusion is before me, and the shame of my face hath covered me,
Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
16 Because of the voice of him that reproacheth and blasphemeth; by reason of the enemy and the avenger.
herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
17 All this is come upon us; yet have we not forgotten thee, neither have we dealt falsely against thy covenant:
Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
18 Our heart is not turned back, neither have our steps declined from thy path;
Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
19 Though thou hast crushed us in the place of jackals, and covered us with the shadow of death.
Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
20 If we had forgotten the name of our God, and stretched out our hands to a strange god,
Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21 Would not God search this out? for he knoweth the secrets of the heart.
eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
22 But for thy sake are we killed all the day long; we are reckoned as sheep for slaughter.
Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
23 Awake, why sleepest thou, Lord? arise, cast [us] not off for ever.
Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
24 Wherefore hidest thou thy face, [and] forgettest our affliction and our oppression?
Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
25 For our soul is bowed down to the dust; our belly cleaveth unto the earth.
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
26 Rise up for our help, and redeem us for thy loving-kindness' sake.
Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
