2 i Samuelit 22
1 Davidi i drejtoi Zotit fjalët e këtij kantiku ditën që Zoti e çliroi nga duart e të gjithë armiqve të tij dhe nga dora e Saulit. Ai tha:
Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
2 “Zoti është fortesa ime, kalaja ime dhe çlirimtari im,
"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
3 Perëndia im, shkëmbi në të cilin strehohem, mburoja ime, fuqia e shpëtimit tim, strehimi im i lartë, streha ime. O shpëtimtari im, ti më shpëton nga dhuna!
Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4 Unë i kërkoj ndihmë Zotit që meriton të lavdërohet, dhe kështu më shpëtoi nga duart e armiqve të mi.
'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5 Valët e vdekjes më kishin rrethuar dhe përrenjtë e shkatërrimit më kishin tmerruar.
Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
7 Në ankthin tim i kërkova ndihmë Zotit dhe i klitha Perëndisë tim. Ai e dëgjoi zërin tim nga tempulli ku ndodhej dhe klithma ime arriti në veshët e tij.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8 Atëherë toka u trondit dhe u drodh, themelet e qiejve u lëkundën dhe u shkundën, sepse ai ishte tërë zemërim.
Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9 Një tym ngjitej nga fejzat e hundës së tij dhe një zjarr përvëlues i dilte nga goja; prej tij dilnin thëngjij.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10 Ai i uli qiejtë dhe zbriti me një mjegull të dendur poshtë këmbëve të tij.
Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11 Ai rrinte kaluar mbi një kerubin, fluturonte dhe dukej mbi flatrat e erës.
Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12 Si shatorre rreth vetes kishte vënë terrin, errësirën e ujërave dhe retë e dendura të qiellit.
Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
13 Nga shkëlqimi që i priste dilnin thëngjij.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
14 Zoti gjëmoi në qiejt dhe Më i Larti bëri të dëgjohet zëri i tij.
Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15 Hodhi shigjeta dhe shpërndau armiqtë, hodhi shigjetat e tij dhe i shpërndau.
Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16 Atëherë doli shtrati i detit dhe themelet e botës u zbuluan, me qortimin e Zotit, me erën që shfrynë, fejzat e hundës së tij.
Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17 Ai nga lart shtriu dorën dhe më kapi, më nxori nga ujërat e mëdha.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18 Më çliroi nga armiku im i fuqishëm dhe nga ata që më urrenin, sepse ishin më të fortë se unë
Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19 Ata ishin ngritur kundër meje ditën e mjerimit tim, por Zoti qe përkrahësi im,
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20 ai më çoi larg tyre; ai më shpëtoi sepse i pëlqej.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21 Zoti më ka shpërblyer simbas së drejtës sime dhe më ka dhënë simbas pastërtisë së duarve të mia,
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22 sepse kam ndjekur rrugët e Zotit dhe nuk jam larguar pabesisht nga Perëndia im.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23 Sepse kam mbajtur para vetes të gjitha ligjet e tij dhe nuk jam larguar nga statutet e tij.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
24 Kam qenë i ndershëm me të dhe i jam ruajtur paudhësisë.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25 Prandaj Zoti më ka dhënë simbas së drejtës sime, simbas pastërtisë sime përpara syve të tij.
Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
26 Ti tregohesh i mëshirshëm me njeriun e përshpirtshëm dhe i drejtë me njeriun e drejtë;
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
27 ti tregohesh i pastër me njeriun e pastër dhe dinak me njeriun e çoroditur.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28 Ti shpëton njerëzit e hidhëruar, por shikimi yt ndalet mbi kryelartët për t’i ulur.
Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
29 Po, ti je drita ime, o Zot; Zoti ndriçon terrin tim.
Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
30 Me ty mund të sulmoj një grup, me Perëndinë tim mund të kapërcej një mur.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31 Rruga e Zotit është e përsosur; fjala e Zotit është purifikuar me zjarrin. Ai është mburoja e të gjithë atyre që kanë shpresë tek ai.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32 Në fakt kush është Perëndi përveç Zotit? Dhe kush është Kalaja përveç Perëndisë tonë?
Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33 Zoti është kalaja ime e fuqishme, ai e bën të përsosur rrugën time.
se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34 Ai i bën këmbët e mia si ato të drerit dhe më bën të mbahem mirë në vendet e mia të larta.
tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35 Ai i mëson duart e mia për betejë dhe krahët e mia mund të tendosin një hark prej bronzi.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36 Ti më ke dhënë edhe mburojën e shpëtimit tënd dhe mirësia jote më ka bërë të madh.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
37 Ti i ke zgjedhur hapat e mia dhe këmbët e mia nuk kanë ngurruar në këtë rast.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38 Unë i kam ndjekur armiqtë e mi dhe i kam shkatërruar, nuk jam kthyer prapa para se t’i shfarosja.
Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
39 I kam shkatërruar dhe shtypur, dhe ata nuk kanë mundur më të ngrihen kundër meje; ata kanë rënë nën këmbët e mia.
Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
40 Ti më ke dhënë forcë në betejë, dhe bëre që të më përulen ata që ngriheshin kundër meje;
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41 bëre që të më kthenin kurrizin armiqtë e mi përpara meje, dhe unë zhduka ata që më urrenin.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
42 Ata shikuan, por nuk pati njeri që t’i shpëtonte; i klithën Zotit, por ai nuk iu përgjigj atyre.
He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
43 Unë i thërmova si pluhuri i tokës, i copëtova dhe i shkela si balta e rrugëve.
Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
44 Ti më ke çliruar nga mosmarrëveshjet e popullit tim, më ke ruajtur si udhëheqës i kombeve; një popull që nuk e njihja më ka shërbyer.
Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45 Bijtë e të huajve më nënshtrohen mua; sa më dëgjojnë, më binden.
Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
46 Bijtë e të huajve kanë humbur guximin, kanë dalë duke u dridhur nga fortesat e tyre.
Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
47 Rroftë Zoti! Qoftë e bekuar Fortesa ime! U lartësoftë në qiell Perëndia, Fortesa e shpëtimit tim!
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
48 Éshtë Perëndia që hakmerret për mua, që më nënshtron popujt,
Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
49 dhe më liron nga armiqtë e mi. Ti më larton mbi ata që ngrihen kundër meje dhe më çliron nga njeriu i furishëm.
sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50 Prandaj, o Zot, do të të kremtoj midis kombeve dhe do të këndojë lavdinë e emrit tënd.
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
51 Lirime të mëdha i siguron mbretit të tij, sillet dashamirës me të vajosurin, me Davidin dhe me pasardhësit e tij përjetë”.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
