Eyüp 27

1 Eyüp anlatmaya devam etti:

Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

2 “Hakkımı elimden alan Tanrı'nın varlığı hakkı için, Bana acı çektiren Her Şeye Gücü Yeten'in hakkı için,

"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:

3 İçimde yaşam belirtisi olduğu sürece, Tanrı'nın soluğu burnumda olduğu sürece,

niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,

4 Ağzımdan kötü söz çıkmayacak, Dilimden yalan dökülmeyecek.

eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.

5 Size asla hak vermeyecek, Son soluğumu verene dek suçsuz olduğumu söyleyeceğim.

Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.

6 Doğruluğuma sarılacak, onu bırakmayacağım, Yaşadığım sürece vicdanım beni suçlamayacak.

Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.

7 “Düşmanlarım kötüler gibi, Bana saldıranlar haksızlar gibi cezalandırılsın.

Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.

8 Tanrısız insanın umudu nedir Tanrı onu yok ettiğinde, canını aldığında?

Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?

9 Başına sıkıntı geldiğinde, Tanrı feryadını duyar mı?

Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?

10 Her Şeye Gücü Yeten'den zevk alır mı? Her zaman Tanrı'ya yakarır mı?

Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?

11 “Tanrı'nın gücünü size öğreteceğim, Her Şeye Gücü Yeten'in tasarısını gizlemeyeceğim.

Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

12 Aslında siz, hepiniz gördünüz bunu, Öyleyse ne diye boş boş konuşuyorsunuz?

Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?

13 “Kötünün Tanrı'dan alacağı pay, Zorbanın Her Şeye Gücü Yeten'den alacağı miras şudur:

Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.

14 Çocukları ne kadar çok olursa olsun, kılıçla öldürülecek, Soyu yeterince ekmek bulamayacaktır.

Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.

15 Sağ kalanlar hastalıktan ölüp gömülecek, Dul karıları ağlamayacaktır.

Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.

16 Kötü insan kum gibi gümüş yığsa, Yığınla giysi biriktirse,

Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,

17 Onun biriktirdiğini doğru insan giyecek, Gümüşü suçsuz paylaşacak.

kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.

18 Evini güve kozası gibi inşa eder, Bekçinin kurduğu çardak gibi.

Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.

19 Zengin olarak yatar, ama bu öyle sürmez, Gözlerini açtığında hepsi yok olup gitmiştir.

Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.

20 Dehşet onu sel gibi basar, Kasırga gece kapar götürür.

Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

21 Doğu rüzgarı onu uçurup götürür, Yerinden silip süpürür.

Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

22 Acımasızca üzerine eser, Elinden kaçmaya çalışırken.

Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.

23 Onunla alay ederek el çırpar, Yerinden ıslık çalar.”

Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."