ʻIsaia 25

1 ‌ʻE Sihova, ko koe ko hoku ʻOtua; te u fakahikihikiʻi koe, te u fakamālō ki ho huafa; he kuo ke fai ʻae ngaahi meʻa fakaofo; ko hoʻo ngaahi tuʻutuʻuni ʻi muʻa ko e angatonu mo e moʻoni.

Herra, sinä olet minun Jumalani; minä kunnioitan sinua, kiitän sinun nimeäsi, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä, sinun aivoituksesi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat.

2 He kuo ke liliu ʻae kolo ko e fokotuʻunga ʻotoʻota; ʻae kolo naʻe ai hono ʻā ko e tuʻunga fale kuo maumau: ʻae nofoʻanga fakaʻeiʻeiki ʻoe kakai muli ke lala: ʻe ʻikai ʻaupito toe langa ia.

Sillä sinä olet tehnyt kaupungin kiviroukkioksi, varustetun kaupungin raunioiksi; muukalaisten linna on kadonnut kaupunkien luvusta, ei sitä ikinä enää rakenneta.

3 Ko ia ʻe fakaongoongoleleiʻi koe ʻe he kakai mālohi, ʻe manavahē kiate koe ʻae kolo ʻoe ngaahi puleʻanga fakailifia.

Sentähden sinua kunnioittaa väkevä kansa, väkivaltaisten pakanain kaupunki sinua pelkää.

4 He naʻa ke hoko ko e tokoni ki he kakai paea, ko e mālohi ki he masiva ʻi heʻene mamahi, ko e hūfanga mei he afā, ko e malumalu mei he pupuha ʻoka tatau ʻae tuʻoni matangi ʻoe kakai fakailifia mo e afā ʻoku faʻaki ki he ʻā maka.

Sillä sinä olit turvana vaivaiselle, turvana köyhälle hänen ahdingossansa, suojana rankkasateelta, varjona helteeltä; sillä väkivaltaisten kiukku on kuin rankkasade seinää vastaan.

5 Te ke ʻohifo ki lalo ʻae longoaʻa ʻoe kakai muli, ʻo hangē ko e laʻā ʻi he potu mōmoa; ʻio, ke pupuha ʻi he malu ʻo ha ʻao; ʻe fakavaivaiʻi ʻae vaʻa ʻoe kakai fakamanavahē.

Niinkuin helteen kuivassa maassa, niin sinä vaimensit muukalaisten melun. Niinkuin helle pilven varjossa vaipuu väkivaltaisten voittolaulu.

6 Pea ʻe teuteu ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau ʻi he moʻunga ni ʻae kātoanga ʻae ngaahi meʻa lelei ki he kakai kotoa pē, ko e kātoanga ʻoe uaine motuʻa, ʻoe ngaahi meʻa momona ʻoku fonu ʻi he ngako ʻoe hui, mo e uaine motuʻa kuo maʻa ʻaupito.

Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä.

7 Pea te ne maumauʻi ʻi he moʻunga ni ʻae ʻufiʻufi ʻoku fakapulou ʻaki ʻae mata ʻoe kakai kotoa pē, pea mo e pūlou kuo fofola ki he ngaahi puleʻanga kotoa pē.

Ja hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat.

8 Te ne fakaʻauha ʻaupito ʻae mate ʻi he mālohi; pea ʻe holoholo ʻe he ʻEiki ko Sihova ʻae ngaahi loʻimata mei he mata kotoa pē; pea ko e valoki ʻo hono kakai te ne toʻo mei he fonua kotoa pē: he kuo folofola pehē ʻa Sihova.

Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut.

9 Pea ʻe fai ʻae lea ʻo pehē ʻi he ʻaho ko ia, “Vakai, ko hotau ʻOtua eni; naʻa tau tatali kiate ia, pea te ne fakamoʻui ʻakitautolu: ko eni ʻa Sihova; naʻa tau tatali kiate ia, pea te tau fiefia mo nekeneka ʻi heʻene fakamoʻui.”

Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi".

10 Koeʻuhi ʻe nofomaʻu ʻae nima ʻo Sihova ʻi he moʻunga ni, pea ʻe molomoloki hifo ʻiate ia ʻa Moape, ʻio, ʻo hangē ʻoku molomoloki ʻae mohuku mōmoa ʻi he tuʻunga ʻotoʻota.

Sillä Herran käsi lepää tällä vuorella. Mutta Mooab tallataan siihen paikkaansa, niinkuin oljet tallautuvat lantaveteen.

11 Pea te ne mafao atu hono nima ki he lotolotonga ʻokinautolu, ʻo hangē ko e mafao ʻae nima ʻo ha taha ʻoku kakau: pea te ne ʻohifo ʻene laukau fakataha mo e ngaahi filioʻi ʻo hono nima.

Ja hän haroo siinä käsiään, niinkuin uija haroo uidessansa, mutta Herra painaa alas hänen ylpeytensä ynnä hänen kättensä rimpuilut.

12 Pea ko e fale māʻolunga ʻoe puke ʻo hoʻo ngaahi ʻā maka te ne ʻohifo, ʻo fakatoka lafalafa ki lalo, pea ʻomi ki he kelekele, ʻio, ki he efu.

Sinun korkeitten muuriesi varustukset hän kukistaa, painaa alas, syöksee maahan, tomuun asti.