< Senesi 37 >

1 Pea naʻe nofo ʻa Sēkope ʻi he fonua naʻe ʻāunofo ki ai ʻene tamai, ʻio, ʻi he fonua ko Kēnani.
Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa.
2 Ko e hako eni ʻo Sēkope naʻe hongofulu ma fitu ʻae taʻu ʻo Siosefa, pea naʻe tauhi ʻe ia ʻae fanga manu, ʻo fakataha mo hono ngaahi taʻokete; pea naʻe nofo ʻae tama mo e ongo tama ʻa Pila, pea mo e fānau ʻa Silipa, ko e ongo sinifu ʻo ʻene tamai: pea naʻe ʻomi ʻe Siosefa ki heʻene tamai ʻenau ongoongo kovi.
Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.
3 Pea naʻe ʻofa lahi hake ʻa ʻIsileli kia Siosefa ʻi heʻene fānau kotoa pē, koeʻuhi ko hono foha ia ʻi heʻene motuʻa; pea ne ngaohi maʻana ʻae kofutuʻa pulepule.
Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.
4 Pea kuo mamata hono ngaahi taʻokete, ʻoku ʻofa lahi hake ʻenau tamai kiate ia, ʻi hono taʻokete kotoa pē, naʻa nau fehiʻa ai kiate ia, pea naʻe ʻikai te nau lea lelei kiate ia.
Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.
5 Pea misi ʻe Siosefa ʻae misi, pea ne tala ia ki hono ngaahi taʻokete; pea naʻe ʻāsili ai ʻenau fehiʻa kiate ia.
Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.
6 Pea pehē ʻe ia kiate kinautolu, “ʻOku ou kole ke mou fanongo ki he misi ni, kuo u misi ʻaki;
Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.
7 He naʻa tau nonoʻo ʻae ngaahi u koane ʻi he ngoue, pea vakai, naʻe tuʻu hake ʻeku u koane, ʻo tuʻu totonu; pea vakai, ko hoʻomou ngaahi u koane naʻa nau tutuʻu hake ʻo takatakai ia, ʻo nau punou ki heʻeku u koane.”
Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni."
8 Pea pehē ʻe hono ngaahi taʻokete kiate ia, “He ko e moʻoni te ke pule kiate kimautolu? Pea te ke mālohi kiate kimautolu?” Pea ʻāsili ai ʻenau fehiʻa kiate ia ʻi heʻene misi, mo ʻene ngaahi lea.
Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
9 Pea misi ia ʻae misi ʻe taha, pea ne tala ia ki hono ngaahi taʻokete, ʻo pehē, “Vakai, kuo u misi ʻae misi ʻe taha, pea vakai, ko e laʻā mo e māhina, mo e fetuʻu ʻe hongofulu ma taha, naʻa nau punou kiate au.”
Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: "Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua".
10 Pea ne fakahā ki heʻene tamai, mo hono ngaahi taʻokete: pea valoki ia ʻe heʻene tamai, ʻo ne pehē kiate ia, “Ko e hā ʻae misi ni kuo ke misi ʻaki? Ko e moʻoni ʻe pehē au mo hoʻo faʻē, mo ho ngaahi taʻokete, ke mau punou ʻakimautolu kiate koe, ki he kelekele?”
Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: "Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?"
11 Pea naʻe meheka ʻa hono ngaahi taʻokete kiate ia; ka naʻe tokanga ʻene tamai ki he lea.
Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
12 Pea naʻe ʻalu hono ngaahi taʻokete ki Sikemi, ke fafanga ʻae fanga manu ʻa ʻenau tamai.
Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,
13 Pea pehē ʻe ʻIsileli kia Siosefa, “ʻIkai ʻoku fafanga ʻe ho ngaahi taʻokete ʻae fanga manu ʻi Sikemi?” Haʻu, pea te u fekau koe kiate kinautolu. Pea pehē ʻe ia, “Ko au eni.”
sanoi Israel Joosefille: "Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen". Hän vastasi: "Tässä olen".
14 Pea pehē ʻe ia kiate ia, “Ke ke ʻalu, ʻo vakai pe ʻoku lelei ʻa ho ngaahi taʻokete, pea lelei mo e fanga manu; pea ke haʻu ʻo tala mai.” Pea ne fekau ia mei he teleʻa ʻo Hepeloni ʻo ne hoko ki Sikemi.
Ja hän sanoi hänelle: "Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle". Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.
15 Pea naʻe ʻilo ia ʻe he tangata ʻe taha, pea vakai, naʻe ʻalu he pe ia ʻi he fonua; pea fehuʻi ʻae tangata kiate ia, ʻo pehē, “Ko e hā ʻoku ke kumi?”
Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: "Mitä etsit?"
16 Pea ne pehē, “ʻOku ou kumi hoku ngaahi taʻokete; ʻoku ou kole kiate koe, fakahā kiate au ʻae potu ʻoku nau fafanga ai ʻae fanga manu.”
Hän vastasi: "Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa".
17 Pea pehēange ʻe he tangata, “Kuo nau ō, he naʻaku fanongo ki heʻenau pehē, Tau ō ki Totani.” Pea naʻe muimui ʻa Siosefa ki hono ngaahi taʻokete, pea ne ʻilo ʻakinautolu ʻi Totani.
Mies vastasi: "He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin'." Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista.
18 Pea kuo nau mamata kiate ia, ʻi heʻene kei mamaʻo, ʻi he teʻeki ke ne ofi kiate kinautolu, naʻa nau alea fakataha, ke tāmateʻi ia.
Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.
19 Pea naʻa nau fealēleaʻaki, ʻo pehē, “Vakai, ʻoku haʻu ʻae faʻa misi ni.”
He sanoivat toisillensa: "Katso, tuolla tulee se unennäkijä!
20 Pea ko ia ke tau tāmateʻi ia pea lī ia ki ha luo, pea te tau pehē, kuo kai ia ʻe ha manu fekai; pea te tau vakai, pe ʻe hoko ʻo fēfē ʻene ngaahi misi.
Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee."
21 Pea fanongo ki ai ʻa Lupeni, ʻo ne fakahaofi ia mei honau nima; ʻo ne pehē, “ʻOua naʻa tau tāmateʻi ia.”
Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi".
22 Pea pehē ʻe Lupeni kiate kinautolu, “ʻOua naʻa lingi toto, kae lī ia ki he luo ni, ʻoku ʻi he toafa, pea ʻoua naʻa ala ha nima kiate ia;” naʻa ne pehē koeʻuhi ke ne toʻo ia mei honau nima, ke toe ʻatu ia ki heʻene tamai.
Vielä Ruuben sanoi heille: "Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen". Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö.
23 Pea kuo hoko atu ʻa Siosefa ki hono ngaahi taʻokete, pea pehē, naʻa nau toʻo ʻae kofutuʻa ʻo Siosefa meiate ia, ʻae kofutuʻa pulepule naʻe ʻiate ia;
Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
24 Pea nau ʻave ia ʻo lī ki he luo; pea naʻe maha pe ʻae luo, naʻe ʻikai ʻi ai ha vai.
ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.
25 Pea nau nofo ki lalo ke kai mā: pea ʻi he hanga hake honau mata ʻo sio, pea vakai, naʻe haʻu ʻae fononga ʻoe kakai ʻIsimeʻeli, naʻe haʻu mei Kiliate, mo e nau fanga kāmeli, naʻe fakaheka ki ai ʻae ngaahi ʻakau namu lelei, mo e pulu mo e pulu nanamu, ko e nau fetuku ia ki ʻIsipite.
Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.
26 Pea lea ʻa Siuta, ʻo pehē ki hono ngaahi taʻokete, “Ko e hā hono ʻaonga, ʻo ʻetau tāmateʻi hotau tehina, pea fufū hono toto?
Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?
27 Haʻu, ke tau fakatau ia ki he kau ʻIsimeʻeli, kaeʻoua naʻa ʻiate ia hotau nima: he ko hotau tehina ia mo hotau kakano.” Pea loto ki ai ʻa hono ngaahi taʻokete.
Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Ja hänen veljensä kuulivat häntä.
28 Pea ʻalu ʻo ofi ki ai ʻae kakai Mitiani ko e kau fakatau: pea naʻa nau toho hake ʻa Siosefa mei he luo, pea nau fakatau ʻa Siosefa ki he kau ʻIsimeʻeli, ʻaki ʻae konga siliva ʻe uofulu; pea naʻa nau ʻave ʻa Siosefa ki ʻIsipite.
Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
29 Pea toe ʻalu ʻa Lupeni ki he luo pea vakai, naʻe ʻikai ʻi he luo ʻa Siosefa pea haehae ʻe ia hono ngaahi kofu.
Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,
30 Pea toe haʻu ia ki hono ngaahi tokoua, ʻo ne pehē, “Kuo ʻikai ʻae tama; pea ko au, te u ʻalu ki fē?”
palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!"
31 Pea naʻa nau toʻo ʻae kofutuʻa ʻo Siosefa, ʻo nau tāmateʻi ʻae ʻuhikiʻi kosi, ʻo nau unu ʻae kofutuʻa ʻi he toto:
Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.
32 Pea nau fekau ke ʻave ʻae kofutuʻa pulepule ki heʻenau tamai; ʻo nau pehē, “Kuo mau ʻilo ʻae meʻa ni; pea ke vakai, pe ko e kofutuʻa ʻo ho foha pe ʻikai.”
Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikö".
33 Pea ne ʻilo ia, ʻo ne pehē, “Ko e kofutuʻa ia ʻo hoku foha; kuo kai ia ʻe he manu fekai; kuo haehae nai, ʻo fakaikiiki ʻa Siosefa.”
Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: "Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on hänet syönyt; totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi."
34 Pea haehae ʻe Sēkope hono ngaahi kofu, pea ne ai ʻae tauangaʻa, pea ne tēngihia hono foha ʻo ʻaho lahi.
Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.
35 Pea tuʻu hake hono ngaahi foha mo hono ngaahi ʻofefine ke nau fakafiemālieʻi ia; ka naʻe ʻikai te ne tali ʻae fakafiemālie; pea ne pehē, “He te u ʻalu hifo tangi pe ki he faʻitoka ki hoku foha.” Naʻe pehē ʻae tangi ʻa ʻene tamai koeʻuhi ko ia. (Sheol h7585)
Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö". Ja hänen isänsä itki häntä. (Sheol h7585)
36 Pea naʻe fakatau ia ʻe he kakai Mitiani ki ʻIsipite, kia Potifa, ko e matāpule ʻa Felo, ko e pule ʻoe kau leʻo.
Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.

< Senesi 37 >